Etusivu
Referenssit
Patentti / Julkaisut
TV Dokumentit
Yhteystiedot
Aatos Tapala
Muistelmia


Linkit

Hotelli Ravintola
Cafe Antonius
Naantali

- Juhlatilaisuuksien
   järjestäjänä

EXPERTUS OY

JUHLATUOTANTO

Neljännesvuosisadan ohjelmasuunnittelun ja oman oopperauran oheistuotteena
Aatos Tapala on suunnitellut näyttämösimulaattorin, joka on patentoitu.
Tällä näyttämön pienoismallilla voidaan kustannuksia ja aikaa säästäen
havainnollistaa näyttämötapahtumat.

Patentti No 101251
"Näyttämösimulaattori"

Patentti- ja rekisterihallitus

SUOMI - FINLAND
(FI)

Patentti- ja rekisterihallitus
Patent- och registerstyrelsen

Haltija - Innehavare
Expertus Oy, Pursimiehenkatu 23 B, 00150 Helsinki, (FI)

Keksijä - Uppfinnare
Tapala, Aatos, Pursimiehenkatu 23 B, 00150 Helsinki, (FI)

Asiamies - Ombud: Berggren Oy Ab, Jaakonkatu 3 A, 00100 Helsinki

Keksinnön nimitys - Uppfinningens benämning
Näyttämösimulaattori - Scensimulator

PATENTTIJULKAISU - PATENTSKRIFT

FI 101251 B

Patentti myönnetty - Patent beviljats 15.05.98

Kv. lk. 6 - Int. kl. 6

G 09B 25/00, F 21P 5/00, A 63J 1/00

Patenttihakemus - Patentansökning 9724BG

Hakemispäivä - Ansökningsdag 12.06.97

Alkupäivä - Löpdag 12.06.97

Tullut julkiseksi - Blivit offentlig 15.05.98

Patentti- ja rekisterihallitus on tänään myöntänyt 15 päivänä 1967 annetun patenttilain siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen nojalla oheisen patenttijulkaisun mukaisen patentin. Patentinhaltijan nimi, keksinnön nimitys ja patenttihakemuksen tekemispäivä käyvät ilmi patenttijulkaisun etusivulta.














Lehtijulkaisuja!

Suomen Kuvalehti
Suomen Kuvalehti 9.7.1999 N:ro 27
  

© Petri Kaipiainen

Ensi-ilta
pienoiskoossa


Aatos Tapala on keksinyt näyttämösimulaattorin, jolla oopperaesityksen lavastus, valaistus ja akustiikka voidaan saada kohdalleen hyvissä ajoin ennen ensi-iltaa.
Simulaattori löytää myös esiintyjille oikeat paikat.
  

Taiteilijan wärkki Ohjelmatoimiston pyörittäjä, laulaja Aatos Tapala on kehitellyt ideaansa yli parikymmentä vuotta. Nyt Tapala on saanut patentin oopperasimulaatto-
rilleen. Lähtökohtana ovat Tapalan omat kokemukset aikoinaan Suomen Kansallisoopperassa ja erillaisten juhlien järjestäjänä.

Yleensä oopperaa/operettia/musikaalia voidaan harjoitella lopullisessa muodossaan varsinaisella näyttämöllä vain vähän aikaa.
Kokonaiskäsityksen saa kuitenkin vasta kun kaikki eri osatekijät ovat paikoillaan. Kuoro, lavasteet, tanssijat, valaistus tulevat mukaan usein vasta ensi-illan kynnyksellä, jolloin joudutaan tekemään suuriakin muutoksia.


   © Jukka Aalto

Tapalan mukaan laulajat usein kävelevät ensin päin seiniä, kun lavasteet on saatu paikoilleen. Niiden uudelleensiirtely vaatii taas uusia harjoituksia....

Tapala mainostaa, että oopperasimulaattorin avulla voidaan vähentää harjoituksia ja siten säästää työvoimakustannuksissa. "Samalla saavutetaan taattu ja varma kvaliteetti."





Markkinointi
Markkinointi v.1977 N:ro 2

Pee-errää se on
tämäkin

Suomessa on kyllä enemmänkin ohjelmatoimistoja, mutta ne ovat lähes kauttaaltaan keskittyneet viihdetilaisuuksien järjestämiseen ja niissä puitteissa lähinnä soittoyhtyeitten välitykseen. Sitä vastoin erillaisten juhlien ja tilaisuuksien kokonaissuunnittelu ja niiden toteutus on jo oma tehtäväalansa, jossa tarvetta on enemmän kuin toteuttajia.

Karttalevy Pauligin 100-vuotisjuhlaa varten oli tehty Dipolin pienoiskartta. Taiteellista ja teknistä henkilökuntaa varten oli tehty omat pienoismerkit, joiden avulla havainnollisesti pystyttiin itse kullekin selvittämään, missä tämän tuli minäkin hetkenä toimia. Kun esiintymisiä tapahtui samanaikaisesti kolmeltakin lavalta, oli järjestelyjen toimittava todella tarkasti. Juhlan kaikki tapahtumat johdettiin Vesa Nuotion komentopöydästä kymmenellä puhelimella eri esiintymispisteisiin, sekä tekniikalle ja hovimestarille.

Työryhmä Henkilöstöpalveluyhdistys (siihen kuuluu joukko eri firmojen sosiaalipäälliköitä) on asettanut yritysten ohjelmapalvelua kehittävän työryhmän. Aatos Tapala toimii ko. työryhmän asiantuntijajäsenenä ja selostaa tässä niitä junailuja, joita Pauligin 100-vuotisjuhlat vaativat.

Kuvat Foto J. Poutanen



Lausuntoja keksinnöstä

Lausunnon antajat

Jorma Hynninen, 20.04.2010  
Siegwulf Turek, Professor  
Paavo Suokko, Oopperanjohtaja Savonlinnan Oopperajuhlat Oy
Risto Ruohonen, Hallintojohtaja Helsingin Kaupunginteatteri
Eero Hyvämäki, Arkkitehti SAFA Arkkitehtitoimisto Hyvämäki-Karhunen-Parkkinen
Markku Kivikoski, Teollisuuselektroniikan professori Tampereen teknillinen korkeakoulu
Tapani Savolainen, Tekniikan tohtori yritysmallinnuksen dosentti TKK
varatoimitusjohtaja, CAC-Research Oy
Jan Hultin, Toimitusjohtaja Savonlinnan Oopperajuhlat Oy
Ilpo Reitmaa, Tkl Tampereen teknillisen korkeakoulun
Elektroniikan laitos
Alpo Halme, Arkkitehti SAFA Arkkitehtitoimisto Alpo Halme


"Pienoisnäyttämö"
Yhteispalaveri 5.4.1991
Suomen Kansallisooppera, Teatterikorkeakoulu,
Taideteollinen korkeakoulu, Tampereen teknillinen korkeakoulu
Oopperan pienoismalli Suomen Kansallisooppera
Matti Uotinen, Toiminnanjohtaja Teatteritekniikan edistämiskeskus
Simo Leinonen, Laitoksen johtaja, Reijo Hammar, Laboratorioinsinööri Valo- ja äänisuunnittelun laitos
Kaarina Hieta, Vt. apulaisprosessori Taideteollinen korkeakoulu
lavastustaiteen laitos
Markku Lindell, Laboratorioinsinööri Tampereen teknillinen korkeakoulu
Elektroniikan laitos
Tom Hamberg, Lavastaja, taiteen kanditaatti  
Aatos Tapala, Tapahtumien kulku 1975 - 1991 
The Theatre Academy of Finland A Miniature Stage Set with Completely Functioning Technique and Lightting (in English)
The Theatre Academy of Finland Miniaturmodell fur die Buhne (aus Deutsch)
The Theatre Academy of Finland Miniatyrscenen (på svenska)





Jorma Hynninen

Pitkän urani aikana olen osallistunut yli 70 oopperaensi-illan valmistamiseen oopperalaulajana ja myös oopperan taiteellisena johtajana.
Kokemukseni mukaan prossessin hektisin vaihe on noin pari viikkoa ennen ensi-iltaa, jolloin produktio kokonaisuudessaan - asemointineen paikoilleen - lavasteineen ja valaistuksineen tehdään ensi kertaa päänäyttämöllä.

Tämä harjoitus on miltei aina katastrofi, koska monien vaativien elementtien sujuva yhteen sulauttaminen yht äkkiä on lähes mahdotonta.Hermot kireällä ja negatiivinen energis kuluttaa.

Taiteellisen kehittymisen kannalta nämä ensimmäiset pääharjoitukset ovatkin hukkaan heitettyä energian tuhlausta, koska ollaan niin vahvasti tekniikan toimisen armoilla.

Ei voi myöskään olla kokonaisuuden kannalta hedelmällistä, että juuri tämä hektisen vaiheen aikana ohjaaja, valosuunnittelija ja lavastaja valvovat yöt ja suunnittelevayt valaistusta päivän harjoitusten päätyttyä

Mielestäni Aatos Tapalan suunnittelema näyttämösimulaattori mahdollistaisi taloudellisemman ajankäytön produktiota valmistettaessa.
Paitsi että säästetään rahaa, teoksen taiteellinen viimeistely paranisi ratkaisevasti, kun valaistustekniikalla varustettu simulaattori olisi käytössä näyttämön pienoismallina alusta lähtien - koko valmistusprosessin ajan.

Valo- ja asemointisuunnittelu on niin paljon "käsityötä", että mahdolliseen tietokoneohjattuun animaatiotekniikkaan perustuva etukäteissuunnittelu helposti veisi suunnittelun liian monimutkaiselle ja teoriittiselle asteelle.

Siksi näyttämösimulaattori, reaalitila pienennetyssä koossa, palvelisi mielestäni erinomaisesti elävän teatteriesityksen valmistamista.

Taloudellisten säästöjen ja täydellisemmän lopputuloksen saavuttamiseksi, jokaisella teatterinäyttämöllä tulisi olla käytössään näyttämösimulaattori.
Jorma Hynninen
oopperalaulaja, professori
Suomen Kansallisooppera - taiteelleinen johtaja 1984 - 1990
Savonlinnan Ooopperajuhlat - taiteellinen johtaja 1991 - 2002
 
 

Regisseur, Diplom Buhnen und Kostumbildner, Lichtdesigner, TV Architekt  
D-1000 Berlin 33, Tel.(030) Studio 826 17 05, Home 826 36 14, Fax 825 93 65
A-4830 Hallstatt, Haus Montsalvat, im Römischen 180, Tel.(06134)261
A-5020 Salzburg, Bucklreuthstrasse 10, Tel(0662) 847 64 93
 
The importants about a perfect    
In my work as a stagedirector, set, projection and light designer a big scale modell would help me in my work a lot and will also save much money for every theater. I just will point out some of the important facts.

In a modell 1:10 there is the possibility to built the exact simulation of the original stage. So it is the best way to find out if there are mistakes in the function of the set.
There is also the possibility to simulate the lighting and the projektions. So the designer can work with the director and with the lightdesigner on this modell and they also can do experiment in quiet and time. Then there will be the verry short and expensive time on stage only used to get a perfect product.

Also is there the possibility that the designer experiments with different kinds of materials to use on the set.

If there is the TV filming a production, the director and the cameraman can find the best positions where to get good shoots, away from the conventional filming of a performance.

The director has the possibility to show to the actors or singers with the right light, the space and atmospäre they will get to act on stage.

So long for this I would wish to every theater to have such a modell.
Professor
Siegwulf Turek
 
 



 
LAUSUNTO
 
Teatterien toiminnalliseen kehittelyyn ei mielestäni ole kohdistettu riittävästi tutkimusta ja kehitystoimintaa, jolla voitaisiin parantaa tehokkuutta ja luoda uusia työskentelymenetelmiä.
Aatos Tapalan idea toimivasta pienoismallista on ensimmäinen, johon olen tutustunut tältä alueelta. Erityisesti musiikkiteatteritoiminta, joka vaatii käyttöönsä suuria henkilömääriä, kaipaa ennakkosuunnittelun parantamista työvoimakustannusten säästämiseksi.
Tärkeäksi tekijäksi muodostuu tulevaisuudessa myös mahdollisuus tarkastella teoksia ennen niiden lopullista synnyttämistä, jotta vältyttäisiin epäonnistuneiden produktioiden luomiselta.
Uskon, että kehitelty idea kannattaa saattaa prototyyppiasteelle, joka voisi palvella aluksi Helsingissä teattereiden koekäytössä, jonka jälkeen uskon sille löytyvän markkinoita maailmanlaajuisesti.
Savonlinnassa, 22.pnä marraskuuta 1994

Paavo Suokko
oopperanjohtaja
 
 
 



   
Expertus Oy
Aatos Tapala
Pursimiehenkatu 23 B
00150 Helsinki
   
LAUSUNTO
Olen tutustunut minulle esitettyyn hankkeeseen näyttämösimulaattorin kehittämisestä. Mahdollisuus kehittää teatterin, erityisesti musiikkiteatterin, tarpeisiin soveltuva näyttämön pienoismalliin pohjautuva näyttämösimulaattori avaa kiehtovia mahdollisuuksia teatteritoiminnan kehittämiseen.
Teknisesti kehittynyt simulaattori toteutuessaan luo huomattavasti nykyistä paremmat edellytykset luoda tuotantojen suunnitteluvaiheessa taloudellisesti ja tuotannollisesti onnistuneita ratkaisuja. Samalla simulaattori antaa tuotantojen taiteellisesta suunnittelusta vastaaville mahdollisuuksia etsiä ratkaisuja, joiden toteutusvaiheen ongelmia voidaan testata riittävästi ennakolta. Toteutuessaan simulaattori luo mahdollisuuksia huomattaviinkin taloudellisiin säästöihin teatteriesityksen tuottamisessa.
Helsingissä 12.11.1993

Risto Ruohonen
Hallintojohtaja
Helsingin Kaupunginteatteri
 
 



 
NÄYTTÄMÖSIMULAATTORI
 
Helsingin oopperatalon suunnittelun yhteydessä olen tutustunut peruusteellisesti niihin ongelmiin, joita teatterilaitosten fyysiset ja toiminnalliset ratkaisut pitävät sisällään. Vaikka teoksissa vaikuttavat eri osatekijät pystytään esivalmistamaan tai harjoittamaan omissa tiloissaan, pullonkaulaksi jää itse kokonaisuuden muodostaminen näyttämöllä. Siihen ei koskaan ole riittävästi aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia.
Omassa suunnittelussamme käytimme piirustusten lisäksi pienoismalleja, tietotekniikkaa ja projisoituja tilamalleja. Vaikka kertakäyttöiset mallit jäivät nopeasti jälkeen suunnittelun edetessä, niillä saavutettiin tarkoitettu hyöty mm. näyttämön ja katsomon mitoituksen suhteutuksessa, näyttämöaukon ja orkesterisijoituksen suunnittelussa, valaistussiltojen järjestelyissä sekä ratkaisujen havainnollistamisessa päättäjille ja tuleville käyttäjille. Oopperasalin akustinen kehittely tapahtui niinikään pienoismallimittausten avulla.
Aatos Tapalan ajatus jatkuvaan käyttöön tarkoitetusta pienoismalliperiaatteella toimivasta näyttämösimulaattorista vastaa pitkältä omaa käsitystäni siitä, miten näyttämöteoksen kokonaisuutta tulisi suunnitella. Esityksen idea pystyttäisiin tällä tavalla kehittelemään konkreettisen suunnitelman asteelle pelkästään muutaman luovan henkilön työpanoksella ja ilman suuren näyttämön kallista käyttöaikaa ja aikataulurajoituksia. Myös esitykseen osallistuvien sisäänajo teokseen voitaisiin aikanaan havainnollistaa siten, että he näkisivät heti kokonaisvaikutelman yleisön näkökulmasta.
Haluan tässä yhteydessä mainita erään erikoispiirteen, joka liittyy oopperatoimintaan. Vaikka esitystilaan on suunniteltu mahdollisimman sopiva akustiikka, se toimii parhaiten vain silloin, kun myös näyttämöjärjestelyissä on huomioitu tietyt akustiset perusasiat. Nämä kuitenkin usein unohdetaan, koska kiinnitetään huomiota pelkästään visuaalliseen vaikutukseen, mm. valaistukseen. Simulaattorin avulla voitaisiin teoksen näyttämöjärjestelyjen akustiset vaikutukset todeta helposti pienoismallimittauksilla jo suunnitteluvaiheessa. Tekemällä tarvittaessa vähäisiä tarkistuksia esim. lavasteiden ja esiintyjien sijoitukseen voitaisiin lisätä lopputuloksen musiikillista loistokkuutta ja tehoa.
Helsingissä 18.12.1993

Eero Hyvämäki
arkkitehti SAFA
 
 



 
Lausunto "pienoisnäyttämö"-projektista
viite: 22.9.1994 Aatos Tapalan (Expertus Oy) ja Reijo Hammarin (Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitos) kanssa pidetty projektin valmistelukokous
Nykyaikaisessa teatterissa ja oopperassa hyödynnetään valo-, ääni- ja lavastetekniikassa runsaasti elektroniikkaa ja tietotekniikkaa. Tällä tavoin laitteista ja niiden ohjausjärjestelmistä saadaan monipuolisempia, suorituskykyisempiä, helppokäyttöisempiä, pienikokosia ja halvempia kuin perinteisillä ratkaisutavoilla.
Suunnitteilla olevassa pienoisnäyttämö-projektissa on useita osa-alueita, joissa voidaan käyttää kehittyneen elektroniikan ja tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Tämän lisäksi hankkeen onnistunut toteuttaminen vaatii mekaniikan, akustiikan ja valotekniikan osaamista. Hanke on todella monitekninen ja siten erttäin haastava.
Tampereen teknillisen korkeakoulun elektroniikan laitoksella on pienoisnäyttämön toteuttamisessa tarvittavaa elektroniikan ja mekatroniikan osaamista. Erityisesti pienoisnäyttämöllä käytettävien figuurien ja niiden ohjausjärjestelmän kehittäminen on TTKK:n elektroniikan laitoksen kannalta kiinnostava tutkimuskohde.
Pienoisnäyttämö-projektin tuloksena saatavat eri osa-alueiden tekniset ratkaisut sekä erityisesti näyttämösimulaattori kokonaisuudessaan tulee merkittävästi parantamaan ja nopeuttamaan produktioiden valmistelua.
Tampereella 17.10.1994

Markku Kivikoski
Teollisuuselektroniikan professori
Tampereen teknillinen korkeakoulu
 
 



 
Sille, jota asia koskee
Aatos Tapala Expertus Oy:stä on käymissämme puhelinkeskusteluissa ja tapaamisessamme 11.10.1994 esittänyt ideaansa "Simulaatos"-menetelmästä yleisellä tasolla. Eräänä sovelluskohteena menetelmälle hän mainitsi näyttämötaiteellisen esityksen johtamisen ja eri tuotantoryhmien koordinoinnin pienoismallilla tapahtuvan ennakkosimulaation avulla. Suomalaisten teollisuusyritysten kannalta menetelmä tuntuu kiinnostavalta erityisesti seuraavista näkökulmista.
1) Tällä hetkellä erillaiset simulaatiot ja roolipelit ovat erittäin ajankohtaisia monissa suomalaisissa yrityksissä liiketoimintaprosesseja kehitettäessä. Yleensä liiketoimintaprosessiketjuista kehitettyä roolipeliä tai simulaatioita pelataan vain muutamia kertoja kehitysprosessissa. Simulaatos-menetelmässä taas simulaatio on osa operatiivista toimintaa. Jokainen projekti simuloidaan ennakkoon eri intressiryhmien kannalta. Näyttämötaiteellisen esityksen kanssa analogisesti Simulatosmenetelmää voitaisiin mahdollisesti soveltaa projektibisneksessä (Suomesta n. 30mrd mk/vuosi) myynti- ja esisuunnitteluvaiheessa vaikkapa videoituina demoina.
Koska näyttämötaiteessa simulaatio ja todellisuus seuraavat toisiaan nopeammin ja toistuvammin kuin teollisuusprojekteissa, saadaan Simulaatosmenetelmän realistisuus kehitettyä ja testattua nopeammin näyttämötaiteen puolella kuin teollisuusprojekteissa. Tähän mennessä teollisuuden pienoismallit ovat olleet yleensä staattisia ja ilman toimivia ihmisiä. Simulaatosmenetelmä mahdollistaa ihmisen toiminnan eri roolien ottamisen mukaan pienoismalliin, millä voi olla suuri merkitys laadun ja turvallisuusnäkökohtien kannalta.
2) Simulaatosmenetelmä sisältää itseasiassa virtuaalitodellisuuden, jonka käyttöliittymä on helpompi ja toteutus halvempi kuin tietotekniikalla toteutettu virtuaalitodellisuus. Simulaatosmenetelmällä kehitetyt sisällölliset sovellukset voidaan virtuaalitodellisuustekniikan kehittyessä edelleen kehittää tietotekniikkasovelluksiksi. Toisaalta itse virtuaalitodellisuusteknologiankin tutkimus ja kehitys hyötyy varmasti Simulaatosmenetelmän tyyppisistä menetelmistä.
3) Ehdotetulla ensimmäisellä sovellusalueellakin, näyttämötaiteessa, saattaa Simulaatosmenetelmän ja välineiden toimittamisesta tulla jollekin suomalaiselle teollisuusyritykselle bisnes, koska asiakkaan, esim. oopperan tai teatterin saama hyöty toiminnan laadun kasvamisessa ja pullonkaularesurssien hyödyntämisessä näyttää niin ilmeiseltä ja merkittävältä.
Helsingissä 19. lokakuuta 1994

Tapani Savolainen
Tekniikan tohtori, yritysmallinnuksen dosentti TKK
varatoimitusjohtaja, CAC-Research Oy
 
 



 
LAUSUNTO
 
Olen tutustunut, seurannut ja vaikuttanut Aatos Tapalan ideoiman Pienoisnäyttämö-hankkeen vaiheisiin noin kahden vuoden ajan, ensin Suomen Kansallisopperan tuotantopäällikkönä ja nykyään Savonlinnan Oopperajuhlat Oy:n toimitusjohtajana.
Ajatus pienennetyssä mittakaavassa, teknisesti "oikeaa" näyttämöä vastaavasta "simultaaninäyttämöstä" on huikaiseva, täysin uusia uria teatterityöhön luova. Se herättää voimakkaita intohimoja, puolesta ja vastaan. Kuten atk:n tulo toimistoihin aiheuttaa tämäkin pioneerihanke suuria epäilyksiä, koska "eihän ennenkään näin ole toimittu!"
Toki kriittisillä kysymyksillä ja epäilyillä on myös sijansa. Suuret uudistukset vaativat myös kulttuurin muutoksen. Aina on kuitenkin löytynyt niitä uranuurtajia, joiden usko asiaansa on johtanut uuden keksinnön syntymiseen tai uuden toimintatavan löytymiseen.
Pienoisnäyttämön vaikutukset tulevat näkymään voimakkaimmin seuraavilla alueilla:
1. Puhe- ja musiikkiteattereiden kriittisen näyttämöajan ja lavastemateriaalien käytön tehostuminen
2. Puhe- ja musiikkiteattereiden esitysten taiteellisen tason kohoaminen onnistuneiden teknisten ja ohjauksellisten ratkaisujen myötä
3. Varsinkin oopperamaailmassa yhä lisääntyvien yhteisproduktioiden suunnittelun tehostuminen, kun suunnittelu voidaan samanaikaisesti toteuttaa huomioiden eri teattereiden rajoitteet ja mahdollisuudet
4. Koulutushankkeet koskien sekä alan eri opinahjoja että teattereiden henkilökuntaa
Kolme ensimmäistä kohtaa johtavat suoriin taloudellisiin säästöihin sekä onnistuneiden produktioiden myötä lisääntyviin katsojamääriin. Tämä edellyttää tietenkin produktion muidenkin osa-alueiden onnistunutta toteutusta.
Uskon vakaasti, että Pienoisnäyttämöhankkeella on tulevaisuutensa. Se vaatii peräänantamatonta työtä ja aikaa asenteiden muokkaukseen. Paras keino on toteuttaa projekti ja saada epäilijät tulosten kautta vakuuttuneiksi.
Savonlinnan Oopperajuhlat Oy on valmis osallistumaan hankkeen toteuttamiseen.
Savonlinnassa 3.11.1994

Jan Hultin
Toimitusjohtaja
Savonlinnan Oopperajuhlat Oy
 
 



Lähettäjä:
Ilpo Reitmaa, Tkl      23.10.1994
Tampereen teknillinen korkeakoulu
Elektroniikan laitos
PL 692
33101 Tampere
 
Vastaanottaja
Aatos Tapala, Expertus Oy
 
TAUSTAA  
Viittaan tapamiseen TTkk:n Elektroniikan laitoksella sekä käytyihin näyttämöproduktioiden mallintamista koskeviin keskusteluihin. Kirjaan eräitä näkemyksiä virtuaalitodellisuustekniikan käyttömahdollisuuksista. Vastuullani on tällä hetkellä mm. Suomen Akatemian ja Tekesin rahoittaman virtuaaliympäristöhankekokonaisuuden projektipäällikkyys. Näkemykset ovat subjektiivisia, itse alahan on jäsentämätön ja etsii ensimmäistä arkityötä helpottavia siviilisovellutuksiaan, joista näyttämötaiteiden ympäristö voisi olla yksi.
NIMITYKSIÄ JA LYHENTEITÄ
Immersiivinen (immersive) tarkoittaa sisäänsä sulkevan kuvanmuodostuksen tekniikkaa, jossa keinotekoinen verkkokalvoaistimus (ja mahdolliset muut aistimukset) mahdollisimman tarkkaan saadaan (tietokoneohjauksessa) noudattamaan tositilanteen aistimuksia. HMD (head-mounted display, pääripusteinen näyttö) tarkoittaa silmikkomaista näyttölaitetta, jolla synnytetään immersiivisia kolmiulotteisia kuvia, joiden sisään voi mennä. VT (virtuaalitodellisuus, virtua reality) tarkoittaa todentuntuista olotilaa, joka syntyy tästä suunnitellusta ja toteutetusta keinotekoisten aistimusten ja vuorovaikutuksen tekniikasta. Virtuaalilavastus tarkoittaa immersiiviseen kuvaan teknisin keinoin luotua lavastusta joka on nähtävissä, mutta jota fyysisesti ei ole olemassa.
PRODUKTIOMALLINNUKSEN TAVOITTEITA
Olen ymmärtänyt, että produktion keskeisten osatekijöiden:
valojen, lavastuksen, esityksen liikkeiden, rytmityksen jne. etukäteismallintaminen palvelisi kolmea tarkoitusta:
- parempaa lopputulosta
- nopeampaa lopputulosta
- kustannusten leikkaantumista
Asian ratkaisemiseksi on tarjolla pienoismallitekniikoita ja mahdollisesti virtuaalitodellisuustekniikka johdannaisineen.
VT:N MAHDOLLISUUDET JA ONGELMAT MALLINNUKSESSA
Immersiiviset VT-tekniikat ovat kypsässä työkäytössä lähinnä sotilas- ja avaruussovellutuksissa. Karkeassa muodossaan ne esiintyvät viihdepelilaitteissa. Arkisoveltamiskohteita etsitään kuumeisesti. Tai paremminkin: soveltamiskohteet kyllä tiedetään, etsitään ensimmäisiä käyttöönottajia. Näitä tulevat alkuvaiheessa esimerkiksi olemaan rakennus- ja maisema-arkkitehdit. Produktioiden mallinnus vähintään lavasteiden osalta menee hyvin lähelle tätä myös.
Varsin kohtuullisella pohdinnalla on järkeiltävissä, että teatteri- ja oopperaproduktioiden keskeisiä suunnitteluongelmia ryhdytään ennenpitkää ja täysin väistämättä ratkomaan VT-tekniikalla (täysin immersiivisellä tai sen johdannaisilla). Salliihan VT-tekniikka laatia täysin epäfyysisiä helposti ja nopeasti muokattavia malleja massiivisistakin fyysisistä rakennelmista. Edelleen se HMD-näyttöjen avulla se sallii mallien tarkastelun mistä tahansa näyttämön tai katsomon pisteistä oikeassa mittakaavassa.
Edelleen on helppo arvella, että VT:n käyttöönotto tulee olemaan erittäin raskas prosessi. VT-tekniikka nykyisellään (1994) on heikko mallintamaan valaistuksia, sävyjä jne. varsinaisista tunnelman tekijöistä nyt puhumattakaan. Fyysinen pienoismalli, melkeinpä taidetta jo sinänsä, antaa juuri nyt tähän oleellisesti paremmat mahdollisuudet. Vaikka VT on konseptina erinomaisen terve, se on siis monissa suhteissa epäkypsää. Tilannetta ei helpota se, että taiteilija tuskin toivottaa puolitekoisia välineitä tervetulleiksi työtään häiritsemään saatikka sitten, että olisi kovin valmis omaksumaan tietokonepohjaisia työmetodeja jos toimivia fyysisiä ratkaisuja jo on.
TOIMENPITEITÄ JA SUUNTAAMISTA
VT:n varma tuleminen yhdistettynä sen epäkypsyyteen juuri nyt (1994) asettaa produktiomallintamisen peräti erikoiseen tilanteeseen. Vt-tekniikkaa ei voida sivuuttaa olan kohautuksella, toisaalta sen valjastaminen heti tai edes lähitulevaisuudessa täysmittaiseen käyttöön on mahdotonta.
Näen asian seuraavasti: Akuutit ongelmat on ratkaistava pienoismalli- (ym.) tekniikan keinoin ja pienoismallitekniikkaa edelleenkehittämällä. Joitakin osaongelmia, esimerkiksi animaatiotyyppinen tilan mallinnus, kannattaa asteettain siirtää VT:lle. Tällä opetellaan VT:n käyttöön ja nimenomaan spesifioidaan mitä näyttämötaide VT:ltä vaatii. Suomessa VT:n pohjaksi voitaisiin ottaa tehdas- ja tuotantolinjamallinnuksessa käytetyt tekniikat (esim. Saab Uusikaupunki) sekä virtuaalilavastuksen tekniikat (Yleisradio. TV2) sekä ne tutkimukset, joita TTKK Elektroniikan laitos tekee grafiikkatietokoneiden ja HMD-paikannuksen parissa.
Rahoitustarpeet ovat miljoonien luokkaa (useita niitäkin) ja työn tulos: ei ole pitkään aikaan tuote, vaan vakaita askelia fyysisistä malleista todenoloisiin tietokonemalleihin.
Ilpo Reitmaa
Tkl --- TTKK/Ele
 
 



 
   
Expertus Oy
Aatos Tapala
Pursimiehenkatu 23 B
00150 Helsinki
   
MUSIIKKITEATTERIN SIMULOINTIMALLI    
Teatteriesitysten, olipa sitten kysymyksessä musiikkisteatteri tai puheteatteri, kaikinpuolisen suunnittelun ja tulosten havainnollistamisen kannalta sopiva malli on epäilemättä erittäin hyödyllinen. Mallilla tarkoitan tässä yhteydessä mitä tahansa välineistöä tai järjestelmää.

Mallin tulisi antaa toiminnallista tietoa hyvin monista eri seikoista kuten näyttämötekniikan toiminnasta, lavastuksesta, valaistuksesta, yksittäisten esiintyjien ja esiintyjäryhmien liikkeistä ja sijoituksista sekä lisäksi äänitapahtumista. Mallille asetettavat vaatimukset voidaan ilmeisesti toteuttaa kahdella eri tavalla. - Mallinnus tehdään tietokoneelle ja tulosta havannoidaan kuvaputkelta tai videolta siihen liitettyine kaiuttimineen. - Rakennetaan pienoismalli tarkoituksenmukaiseen mittakaavaan. Sitä voidaan havannoida visuaalisesti suoraan tai mallista tehtyjen videoiden avulla.

Äänen havainnointiin molemmissa malleissa esiintyy ongelmia, jotka eivät kuitenkaan ilmeisesti ole käytännön toimintaan suhteutettuna erityisen merkityksellisiä. On huomattava, ettei tietokoneilla vielä pystytä rakentamaan kelvollista musiikillista ääntä. Samoin pienoismalliin ei voida rakentaa kaiuttimia, jotka toimisivat oikealla tavalla. Lisäksi pienoismallissa äänen taajuus tulee nostaa ja aika lyhentää mittakaavan suhteessa. Molemmissa tapauksissa on perustana käytettävä luonnollisen esiintyjän äänitallennetta, joka muutetaan vastaamaan tilan olosuhteita. Tietokonemallissa tämä tehdään puhtaasti laskennollisesti, pienoismallissa määräämällä tilan vaste ja muuntamalla ääni vastaavasti. Molemmissa tapauksissa ääntä kuunnellaan joko kaiuttimin tai ehkä luonnollisimmin kuulokkeilla.

Olen työskennellyt runsaat kolmekymmentä vuotta teatterin arkkitehtinä ja akustisena suunnittelijana. Kokemusteni perusteella pienoismallin käyttö olisi nykytilanteessa ja ilmeisesti vielä varsin pitkään tulevaisuudessakin tietokonemallia edullisempi.
Alpo Halme
arkkitehti safa
tekn. tri. h.c.
 
 

Lausunnonantajat

Alkuun




 
"PIENOISNÄTTÄMÖ"


IDEA:
Kyseessä on Aatos Tapalan jo vuonna 1975 keksimä idea. Tarkoitus on luoda täydellisesti toimiva näyttämöpienoismalli  
SUOJAUS:
Projektissa syntyvä pienoismalliteknologia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös muilla aloilla, mm. teollisuudessa. Osana projektia idea suojataan keksijänsä lukuun, minkä vuoksi projektissa mukanaolioilta on edellytettävä asianmukaista vaitiolovelvollisuutta.  
TAUSTA:
Syksyllä 1990 Aatos Tapala esitteli aikoinaan liian vaativana pidetyn projektin lavastaja Tom Hambergille, joka innostui asiasta. Aatos Tapala oli vuosien mittaan kerännyt runsaasti materiaalia kyseistä projektia varten ja nyt uuden oopperatalon myötä tuli projekti merkitykselliseksi.

Taideteollinen korkeakoulu ja Teatterikoulu kiinnostuivat projektista. Asia esiteltiin kevättalvella 1991 Suomen Kansallisoopperan johdolle. Ooppera kiinnostui projektista. Maaliskuun loppuun mennessä 1991 oli asiasta pidetty jo useita neuvotteluja eri osapuolten kanssa ja 5.4.1991 voitiinkin pitää kaikkien osapuolten yhteinen neuvottelu, jossa päätettiin ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin mallin kehittelyprojektin käynnistämiseksi.
 
TILANNE:
Suomen Kansallisooppera on kiinnostunut mallineesta ja haluaa osallistua kehittelyprojektiin. Kehittelyprojektin lopputuloksen perusteella tehdään päätös oopperan käyttöön tulevan pienoismallin toteuttamisesta. Taideteollinen korkeakoulu osallistuu kehittelyprojektiin ja tuotantoprojektiin.
Projekti liitetään lavastustaiteen laitoksen koulutus- ja tutkimussuunnitelmaan ja siihen tulee osallistumaan opiskelijoita, jatko-opiskelijoita sekä opetushenkilökuntaa. Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitokset osallistuvat kehittelyprojektiin sekä tuotantoprojektiin.

Kummankin laitoksen osalta tulee projektiin osallistumaan opiskelija, joka tekee mallineeseen liittyen lopputyönsä. Lisäksi projektiin osallistuu opetushenkilökuntaa. Teatterikorkeakoulun teatteritekniikan edistämiskeskus toimii projektin keskusorganisaationa.
Tampereen teknisen korkeakoulun elektroniikan laitos osallistuu kehittely- ja tuotantoprojektiin. Heiltä työskentelyyn osallistuu opiskelijoita ja opetushenkilökuntaa.
 
TAVOITTEET:
Mukana olevilla korkeakouluyhteisöillä tavoitteet liittyvät niiden opetus- ja tutkimustoimiin. Teatterikoulun valo- ja äänisuunnittelu laitos ja ooppera ovat kiinnostuneet saamaan haltuunsa toimivan pienoismallin oopperan päänäyttämöstä. Valo- ja äänisuunnittelun laitos haluaa kyseisen mallineen opetus- ja tutkimuskäyttöön. Ooppera haluaa toimivan pienoismallin sillä he näkevät sen olemassaololle lukuisia käyttömahdollisuuksia.

Mallinetta voidaan käyttää tulevien esitysten suunnitteluun sekä esitysten esittelyyn toteuttavalle työryhmälle ja päättäjille. Muun muassa valosuunnittelijalle malli antaa runsaasti lisää työskentelyaikaa itse näyttämökuvan parissa.

Mallineella voidaan simuloida lavastevaihtoja ja siten käyttää sitä myös teknisen henkilökunnan työn suunnitteluun ja koulutukseen. Mallineella voidaan esitellä ulkopuolisille näyttämökokonaisuuden teknistä toimintaa erittäin havainnollisesti. Lisäksi on useita asioita, joiden parissa työskentely onnistuu erityisen helposti juuri pienikokoisella täydellisellä mallineella, esimerkkinä mainittakoon näyttämökuvan tarkastelu eri katsomopaikoista.
 
AIKATAULUSTA:
Kehittelyprojekti on tarkoitus käynnistää välittömästi resurssien varmistuttua. Valmiina kehottelyprojektin oletetaan olevan vuoden 1991 loppuun mennessä. Totantoprojekti käynnistetään välittömästi kehittelyprojektin päättyessä ja täydellinen malline on valmiina kesäkuun loppuun 1992 mennessä.
 
LOPUKSI:
Yhteispalaverissa 5.4.1991 allekirjoittaneet ovat päättäneet kaiken edellämainitun toteuttamiseksi antaa projektin hallinnollisen ja taloudellisen johtamisen Teatterikoulun teatteritekniikan edistämiskeskukselle.

Päätettiin antaa Matti Uotiselle (TEATEK) ja Aatos Tapalalle tehtäväksi kartoittaa kehittelyprojektiin tarvittavat resurssit sekä tahot mistä nämä ovat saatavissa. Päätettiin kokoontua Uotisen ja Tapalan kutsusta yllämainitun kartoitustyön valmistuttua päättämään kehittelyprojektin käynnistämisestä.
 
ALLEKIRJOITTANEET:
 
 
Luonnos projektin etenemiskaavioksi
Luonnos täydennetään sijoittamalla projektiin osallistuvat osapuolet kaavioon, jolloin saadaan aikaan projektiorganisaatiokaavio.
IDEA
RAHOITUS
HALLINTO
KEHITTELYPROJEKTI
TUOTANTOPROJEKTI
VALMIS MALLINE



   
Suomen Kansallisooppera
AE/kk 25.4.1991
   
OOPPERAN PIENOISMALLI    
Suomen Kansallisooppera tulee tarvitsemaan uudesta oopperatalosta pienoismalleja, joita käytetään taiteellisen ja teknillisen suunnittelun apuvälineinä.
Vähimmäisvaatimuksena mallille on, että siinä on näyttämö sekä taka- ja sivunäyttämöt. Näyttämön lattioissa tulee olla todellisuutta vastaavat toiminnot ja näyttämötornissa myös lavasteiden ripustusmahdollisuus. Tällä mallilla voidaan varmistaa lavasteiden sopivuus näyttämölle ja kokeilla vaihtoja.

Edellä kuvattua pienoismallia voidaan täydentää lisäämällä siihen tornin nostimet, valotekniikka, äänitekniikka ja liikuteltavat esiintyjät. Lopullisen pienoismallin teknistä laajuutta ratkaistaessa on harkittava monia tekijöitä, kuten esimerkiksi seuraavia:

- onko mallin tekninen ratkaisu sellainen, että sille voidaan helposti rakentaa teoksen eri tilanteet, ja että sen käyttö on helppoa

- mitä hyötyä saavutetaan mallin avulla työskenteltäessä. Voidaanko esimerkiksi vähentää näyttämön käyttöaikaa harjoitusvaiheessa? Vastaako mallilla työskentely todellisuutta? Miten ihmiset oppivat käyttämään mallia hyväkseen?

- mallin hinta ja siitä saatava hyöty
 




 
   
Teatteriesitystä suunniteltaessa joudutaan monia asioita olettamaan ja luottamaan vanhoihin muistikuviin ja kokemuksiin. Valosuunnittelija joutuu usein puristuksiin aikataulun kiristyessä kohti loppuaan, kun ensi-ilta lähestyy ja lavastemiehet vielä rakentaa viimeisiä rakenteitaan. Ohjaaja näkee haluamansa visiot vasta sitten, kun kaikki on saatu jo valmiiksi ja muutostyöt ovat kalliita ja aikaa vieviä.

Pienoismalli, jossa kaikki toiminnat olisivat samanlaisia kuin oikealla näyttämöllä, poistaisi huomattavan osan edellä mainituista ongelmista. Esitykset voitaisiin rakentaa tälle kakkosnäyttämölle valmiiksi ja siirtää sitten varsinaisella ykkösnäyttämölle mahdollisimman valmiina.

Pienoisnäyttämön ohjaustekniikan vastatessa täysin päänäyttämön tekniikkaa pystytään esityksien ajastukset ym. esityksen ajoon liittyvä tekniikka hiomaan valmiiksi jo kakkosnäyttämöllä jolloin päänäyttämö saadaan parempaan hyötykäyttöön.

Koulutuskäytössä pienoismalli toimisi varsinaisena näyttämöna, jossa opiskelijat näkisivät tekemänsä työt valmiina nopeasti ja mahdollisimman lähellä oikeaa tilannetta.

Pyrittäessä kehittämään teatterin työtapoja on tärkeää, että lopputulos ei kärsi ja esityksen rakentaminen tapahtuisi mahdollisimman järkevästi. Esityksen tulisi olla mahdollisimman pitkälle myös taloudellisesti kannattava.

TEATEK näkee edellä mainittujen seikkojen perusteella täysin toimivan pienoismallin erittäin tervetulleena työvälineenä teatterimaailmaan.
Matti Uotinen
Toiminnanjohtaja
TEATEK
 
 




 
 
VÄS:in osallistuminen pienoismalliprojektiin.

Valo- ja äänisuunnittelun laitoksen tehtäviin kuuluu alan toimintatapojen ja uusien työmenetelmien tutkiminen. Valon tutkiminen mittakaavassa on uusi ja tehokas työväline valosuunnittelussa. Maailmalla on vasta yksi toimiva yksikkö valaistuksen tutkimiseen pienoismallin avulla. Oopperan pienoismalli olisi maailman ainoita yrityksiä toteuttaa mallityöskentelyä näin monipuolisesti.

Valo- ja äänisuunnittelun laitoksen osallistuminen työskentelyyn on eduksi koulutukselle monella tavalla. Projekti on laajuudessaan ja haastavuudessaan ainutlaatuinen tilaisuus oppilaille osallistua tieteellistekniseen tutkimustyöhön. Valmis tuote on myös kiinteästi koulutukseen kuuluva väline. Mallihan on tarkoitettu lavastuksen ja valaistuksen ennakkosuunnitteluun, eli juuri siihen mitä oppilaitoksissamme tehdään. Projektin suunnittelussa saatu tieto voidaan käyttää laitoksen omien opetusvälineiden kehittämiseen. Näyttämön ohjausjärjestelmän tietokonesovellutuksia voidaan suoraan käyttää hyväksi oman version tekemiseen.

Projektista poisjäämistä voidaan pitää ammatillisen kehityksen taantumisena, siihen ei laitoksellamme ole varaa.
Simo Leinonen
Laitoksen johtaja
Valo- ja äänisuunnittelun laitos
Reijo Hammar
Laboratorioinsinööri
Valo- ja äänisuunnittelun laitos
 
 




Helsingissä 20.5.1991

Pienoisnäyttämö

Taideteollisen korkeakoulun lavastustaiteen laitos osallistuu projektiin, jonka tavoitteena on luoda täysin toimiva näyttämöpienoismalli. Olemme Taideteollisen korkeakoulun sisällä mukana keinotodellisuutta, toisinsanoen tietokoneavusteisesti luotoa havaintomaailmaa, tutkivassa kansainvälisisessä projektissa. Näemme tämän pienoismalliprojektin osaltaan liittyvän tähän suurempaan kokonaisuuteen. Pienoismalliprojekti on myös tärkeä tutkittaessa ja kehitettäessä uusia luovan suunnittelutyön metodeja.

Kaarina Hieta
Vt. apulaisprofessori, lavastustaiteen laitos
Taideteollinen korkeakoulu
 
 






 
 
 
"PIENOISNÄYTTÄMÖ" PROJEKTISTA


Teatterin valo-, ääni- lavastetekniikkaan liittyy paljon nykyaikaista elektroniikkaa ja tietotekniikkaa. Elektroniikalla ja esim. mikrotietokoneeseen pohjautuvalla ohjausjärjestelmällä voidaan laitteista tehdä pienempiä, halvempia, helppokäyttöisempiä ja monipuolisempia.

Vireillä olevassa "Pienoisnäyttämö"-projektissa yhdistyy valaisutekniikka, akustiikka, mekaniikka ja elektroniikka. Tämä tekee hankkeesta haastavan.

TTKK:n Elektroniikan laitoksen alaan kuuluvaa osaamista voidaan hankkeessa hyödyntää mm. näyttämön ohjausjärjestelmän suunnittelussa. Pienoisnäyttämön ja varsinaisen näyttämön ohjausjärjestelmistä voidaan tehdä mahdollisimman "yhteensopivat", jolloin pienoisnäyttämöllä harjoitellut liikkeet voidaan helposti siirtää todelliseen ympäristöönsä.

TTKK:n Elektroniikan laitos on kiinnostunut osallistumaan hankkeeseen esim. diplomityöprojektin muodossa.

Tampereella 6.5.1991

Markku Lindell
Laboratorioinsinööri
Tampereen teknillinen korkeakoulu
Elektroniikan laitos
 
 




 
 
PIENOISNÄYTTÄMÖ


Olen mukana tässä pienoismalliprojektissa seuraavista syistä


Pienoismaailmoissa toimiminen on erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen tapa lähestyä hyvin monia ongelmia. Taiteen sektorilla on metodia klassisesti käytetty juuri teatterin ja oopperan yhteydessä luotaessa näyttämökuvia. Oopperan kyseessä ollessa on menetelmä kaikkein antoisin, sillä oopperassa yhdistyy laajin skaala eri luovan työn alueita. Juuri tästä syystä katson projektin merkityksellisyyden suureksi kansallisen oopperamme siirtyessä kohti uutta päänäyttämöä.

Lavastajana olen mukana projektissa tuomalla siihen oman ammattisektorini osaamisen. Haluan panoksellani vaikuttaa siihen, että on syntymässä välinen joka rikastaa taiteellista suunnittelutyötä. Mielestäni pienoisnäyttämöstä on tärkeää luoda helppokäyttöinen työkalu joka edesauttaa näyttämöesitysten synnyn kokonaisprosessia.

Projekti on erittäin ajankohtainen, koska juuri tänä päivänä monet taiteen sektorit murtavat rajojaan ja syntyy eri taidemuotojen yhdistyessä uusia ilmaisutapoja. Monta eri huippuosaamisen sektoria yhteensaattavana projekti toimii esimerkillisenä kehitysmallina uusien menetelmien kokeilemisessa. Pienoismaailmojen käyttö mm. elokuvan ja television parissa yhtyy luontevasti tämän projektin ajatusmaailmaan.

Tom Walter Hamberg
Lavastaja, taiteen kanditaatti
 
 




HELSINKI 19.4.1991
 
PIENOISNÄYTTÄMÖ


TAPAHTUMIEN KULKU: 1975 - 1991
1975
SYNTYI IDEA.
1975 - 1982
IDEAN KEHITTELYÄ JA TIETO KANSIOON: "PROJEKTI TPM 1978"
TEATTERINÄYTTÄMÖN TOIMIVA PIENOISMALLI JA SEN SOVELLUTUS 1.12.1982
1982 - 1990
IDEAN KEHITTELYÄ JA KOHTEEN ETSIMISTÄ SUOMESSA:
31.1.1990
SUOMEN KANSALLISOOPPERA - WALTON GRÖNROOS
7.11.1990
TOM WALTER HAMBERG
11.2.1991
WALTON GRÖNROOS
JUSSI TAPOLA
TOM WALTER HAMBERG
AATOS TAPALA
18.3.1991
AARNO ELORANTA
PAULI LEVY
TOM WALTER HAMBERG
AATOS TAPALA
5.4.1991
AARNO ELORANTA
PAULI LEVY
REIJO HAMMAR
MARKKU LINDELL
TOM WALTER HAMBERG
AATOS TAPALA

PALAVERISTA LAADITTU KANSIO

PROJEKTIN TOTEUTTAJILLE JA TUKIJOILLE
AATOS TAPALA
 
 




 
A Miniature Stage Set with Completely Functioning and Lighting


Idea
The idea of a completely functioning stage was invented by Mr. Aatos Tapala in 1975.  
Protection
In the future the miniature model technology developed in this project will be applied to other areas such as industry. The idea will be patented by its inventor. Therefore all the participants in this project must keep themselves to a professional confidentiality.  
Background Information
Mr Tapala had been gathering information and know-how for this project for years. The project was activated for real when The Finnish National Opera began the construction of the new opera-house in Helsinki in 1990.
The basic concept of a functioning miniature stage was introduced to the senior officials of the Finnish National Opera and the heads of the technical staff in the spring of 1991.
All the participants met on April 5th and decided to take concrete steps to start this development project.
 
Present Situation
The Finnish National Opera is highly interested in the Miniature Stage Set-project in which it will take part. The results of this development project directly affect the miniatyre set finally aquired by the Opera.

The University of Industrial Arts Helsinki (UIAH) will participate in the project which will become a part of the education and research at the Department of Stage Design.

The Department of Lighting and Sound Design at The Theatre Academy of Finland will participate in both the development and production projects. The whole of the project will be controlled by The Center for the Development of the Theatre Tecniques, an independent subsidary of the Department of Lighting and Sound Design.

The Department of Electrical Engineering of the Tampere University of Technology (TUT) will also take part in the project.
 
Objectives of the Project
All the universities involved with this project aim mainly for educational and research objectives.

Both the National Opera and the Department of Lighting and Sound wish to possess a fully functioning miniature model of the main stage of the Opera: the Department of Lighting and Sound for educational and research purpose, the National Opera for pre-production design and production displays for the design-team to name a few examples of the many possible uses of a miniature stage now planned.

Remarks of professor Siegwulf Turek of Salzburg on the miniature stage project:

"In my work as a stagedirector, set-, projection- and lighting-designer a big scale model would help me in my work a lot and would also save a substantial amount of money in every theatre. I will point out some important facts:"

In an exact simulation of the original stage on a miniature stage it is possible to find out if there are any malfunctions on the set.
It is also possible to simulate the lighting and the projections. On the miniature stage the stage-designer can work and experiment with the director and the lighting-designer in quiet and without time-restrictions. The very expensive time on stage will shorten dramatically and the results will still be perfect.
The stage-designer can expriment with different kinds of materials on the miniature stage.
When a production is filmed, the director and the cameraman can decide the best camera-positions by using the miniature stage - a possibility likely to improve the shooting away from the conventional filming of a performance.
With the miniature stage the actors and the singers can be shown the light, the space and the atmosphere in which they will act on the original stage.
I wish every theatre could have such a miniature stage".


Further remarks:
Changes of entire stage-sets can be simulated on the miniature stage and so the work of the technical staff will be facilitated remarkably.
On a miniature stage the stage image can be viewed from different seats.
It will also be very easy to illustrate the technical functioning of a stage to occasional vitors.
 
Schedule
The development project shall be started immediately after the resources have been established.
The development project should be completed by the end of the year 1992.
Production shall commence as soon as the development is completed.
A functioning miniature stage shall be at working order by the end of...
 
Conclusion
The signatory institutions have decided to give the authority of the administrative and financial control of this project to The Center for the Development of the Theatre Techniques.
Mr. Matti Uotinen, the Director of The Center for the Development of the Theatre Techniques and Mr. Aatos Tapala are to determine the needed resources for the projects and establish sufficent funding.
 
 




 
MINIATURMODELL FUR DIE BüHNE


IDEE
Die Idee von einer perfekt funktionierenden Miniaturbühne wurde 1975 von Herrn Aatos Tapala vorgestellt.  
SCHUTZ
Die in dem Projekt entstehende Miniatur-Technologie kann in Zukunft auch auf anderen Gebieten, z.B. in der Industrie umgesetzt werden. Die Idee wird von ihrem Erfinder patentiert. Deswegen sind alle Projektteilnehmer zur Geheimhaltung verpflichtet.  
HINTERGRUNDINFORMATION
Herr Tapala hatte im Laufe der Jahre viel Material fur das Projekt gesammelt. Als die Finnische National-Oper im Jahre 1990 anfing, ein neues Opernhaus zu bauen, gewann das Projekt an Bedeutsamkeit. Das Grundkonzept der funktonierenden Miniaturbühne wurde im Frühjahr 1991 der Verwaltung der Finnischen National-Oper und der technischen Verwaltung der Oper vorgestellt. Die Oper interessierte sich fur das Projekt.
Am fünften April 1991 trafen sich alle Teilnehmer und entschieden sich, konkrete Massnahmen zu ergreifen, um das Entwicklungsprojekt des Modelles zu starten.
 
HEUTIGE SITUATION
Die Finnische National-Oper interessiert sich sehr für das Miniaturbühnenprojekt und will daran teilnehmen. Die Realisierung des Miniaturmodelles, das die Oper sich besorgen wird, hängt von den Resultaten des Entwickungsprojektes ab.

Die Hochschule fur Kustgewerbe in Helsinki wird an dem Projekt teilnehmen, und später wird das Projekt ein Teil des Ausbildungs- und Forschungsplanes im Institut für Szenographie.

Das Institut für Licht- und Tongestaltung der Theater-Hochschule wird sowohl an dem Entwicklungs- als auch an dem Produktionsprojekt teilnehmen. Das ganze Projekt wird vom Zentralinstitut zur Förderung der Theatertechnik (einem selbständigen Zweig des Instituts für Licht- und Tongestaltung) kontrolliert.

Das Institut für Elektronik and der Technischen Hochschule Tampere wird auch an dem Projekt teilnehmen.
 
ZIELE DES PROJEKTS
Die Ziele der Universitäten und Hochschulen, die and dem Projekt teilnehmen, dienen Lehr- und Forschungszwecken.

Sowohl die National-Oper als auch das Institut fur Licht- und Tongestaltung möchten ein perfect funktionierendes Miniaturmodell von der Hauptbühne der Oper bekommen. Das Institut für Licht- und Tongestaltung möchte das Modell fur Lehr- und Forschungszweke einsetzen, und die Oper für die Planung von zukünftigen Aufführungen und das Vorstellen der Aufführungen (Designer-Teams usw.)

Das Miniaturmodell ist sehr nützlich z.B. für Lichtdesigner und für die Arbeitsplanung seitens des technischen Personals. Kommentar von Professor Siegwulf Turek aus Salzburg zum Miniaturprojekt:

"In meiner Arbeit asl Bühnenbildner, Projektions- und Lichtdesigner würde ein grosses Miniaturmodell mir sehr helfen, und es würde in allen Theatern auch eine Menge Geld sparen. Ich möchte auf einige wichtige Sachen hindeuten:

Mit einer exakten Nachbildung der Originalbühne in Form einer Miniaturbühne ist es möglich, herauszufinden ob in der Ausstattung Funktionsfehler stecken.
Es können auch die Beleuchtung und die Projektion nachgebildet werden. Der Bühnenbildner kann in Ruhe mit Direktor un dem Lichtdesigner an diesem Modell arbeiten und experimentieren -ohne Zeitrestriktionen. Die teure Zeit auf der Bühne wird kurzer, und die Resultate bleiben trotzdem perfekt.
Der Bühnenbildner kann auch mit verschiedenen Materialen auf der Miniaturbühne Experimente anstellen.
Wenn eine Produktion gefilmt wird, kann der Direktor und der Kameramann die besten Kamera-Positionen mit Hilfe des Miniaturmodelles finden, ohne dabei wie bisher auf eine Aufführung angewiesen zu sein.
Mit Hilfe der Miniaturbühne kann man den Schauspielern und Sängern die Beleuchtung, den Raum und die Atmosphäre zeigen, in denen sie auf der Originalbühne spielen werden.
Ich wünschte, dass jedes Theater eine solche Miniaturbuhne hätte."


Weitere Kommentare:
Auf der Miniaturbühne können Veränderungen der ganzen Aufbauten nachgebildet werden, und dadurch wird die Arbeit des technischen Personals erleichtert.
Auf der Miniaturbühne können die Aufbauten aus verschiedenen Perspektiven betrachtet werden.
Es wird auch leicht sein, gelegentlichen Besuchern die Funktionsweise der Buhne zu zeigen.
 
ZEITPLAN
Das Entwicklungsprojekt beginnt gleich, wenn die Mittel dafür aufgebracht sind.
Das Entwicklungsprojekt sollte bis Ende 1992 abgeschlossen werden.
Die Produktion fängt an, wenn die Entwicklung vollgezogen ist.
Die funktionierende Miniaturbühne wird...fertig sein
 
ZUM SCHLUSS
Die unterzeichneten Institutionen haben sich entschieden, die administrative und finanzielle Kontrolle des Projekts dem Zentralinstitut zur Förderung der Theatertechnik zu unterstellen.
Herr Uotinen, Direktor des Zentralinstituts zur Förderung der Theatertechnik, und Herr Tapala werden die benötigten Ressourcen berechnen und auch die Mittel zusammenbringen.
Tampere, 19.2.1992
Matti Uotinen, Direktor des Zentralinstituts zur Förderung der Theaterteknik

Die unterzeichneten Institutionen:
Helsinki, 5.4.1991

Finnische National-Oper,
Herr Aarno Eloranta, Technischer Direktor

Theater-Hochschule Helsinki, Zentralinstitut zur Förderung der Theatertechnik
Herr Herr Matti Uotinen, Direktor des Zentralinstituts

Theater-Hochschule Helsinki, Institut für Licht- und Tongestaltung
Herr Simo Leinonen, Direktor des Instituts

Theater-Hochschule Helsinki, Institut für Licht- und Tongestaltung
Herr Reijo Hammar, Betriebsingenieur

Hochschule fur Kunstgewerbe, Institut für Szenographie
Frau Kaarina Hieta, i.V. Hilfsprofessor

Theater-Hochschule Tampere, Institut für Elektronik
Herr Markku Lindell, Betriebsingenieur

Herr Tom Walter Hamberg, Bühnenbildner

Herr Aatos Tapala, Erfinder der Idee von einer perfekt funktionierenden Miniaturbühne
 
 




 
"MINIATYRSCENEN" - ett utvecklingsprojekt för att framställa en tekniskt funktionerande miniatyrmodell av en scen


GRUNDIDÉ
År 1975 uppfann Aatos Tapala idén att skapa en perfekt funktionerande miniatyrmodell av en scen.  
UPPHOVSSKYDD
Miniatyrmodellens teknologi kommer i framtiden också att kunna användas på andra områden, tex inom industrin. Patent för idén kommer att sökas och därför förutsätts konfidentialitet av samarbetsparterna.  
BAKGRUND
Aatos Tapala hade under flera år samlat material för ifrågavarande projekt då det aktualiserades i och med att Finlands Nationalopera påbörjade byggande av det nya operahuset i Helsingfors 1990.
Idén lades fram för Finlands Nationaloperas ledning och tekniska ledning på vårvintern 1991.
Konstindustriella högskolan och Teaterhögskolan uttalade sitt intresse för projektet. Den 5 april 1991 samlades alla samarbetsparter för att förhandla om hur man skulle gå vidare för att förverkliga utvecklingsprojektet.
 
SITUATIONEN NU
Finlands Nationalopera har uttalat sitt intresse och sin vilja att delta i utvecklingsprojektet. När utvecklingsarbete är slutfört fattar operan beslut om förverkligandet av en miniatyrmodell av operan.

Konstindustriella högskolan deltar i projektet, som kommer att ingå in Scenografi institutionens utbildnings- och forskningsprogram.

Teaterhögskolans institution för ljud- och ljusdesign deltar i utvecklingsprojektet samt i produktionsprojektet. Utvecklingcentret för teaterteknik, en fristående enhet vid Institutionen för ljud- coh ljusdesign, kommer att organisera projektet.

Tammerfors Tekniska Högskolas institution för elektronik deltar också i utvecklings- och produktionsprojektet.
 
MÅLSÄTTNINGAR
För de deltagande högskolorna är målsättningen för detta projekt främst undervisnings- och forskningscentrerade.

Målsättningen för både Nationaloperan och Teaterhögskolans institution för ljud- och ljusdesign är att få till stånd en fungerande miniatyrmodell av operans huvudscen. Institutionen för ljud- och ljusdesign önskar få modellen till undervisnings och forskningsändamål. Operan ser en mängd användningsmöjligheter för en fungerande modell tex kan modellen användas vid planeringen av kommande produktioner och vid framställande av planer för beslutsfattare samt för olika yrkesgrupper vid operan.

Professor Siegwulf Turek, Salzburg, kommenterar modellprojektet som följer:

"I mitt arbete som scenograf och ljusdesigner skulle en fullständig modell hjälpa mig enormt och den skulle också spara på de ekonomiska resurserna vid varje teater.

Genom att simulera den verkliga scenen på en modell kan man finna brister i scenografin.
Det är också möjligt att simulera ljussättningen och användningen av projektorer. På en miniatyrscen kan scenografen experimentera med dekoren liksom ljusplaneraren med ljussättningen utan tidsrestriktioner. Den dyra tiden på scenen kan förkortas dramatiskt utan att resultatet blir lidande.
Scenografen kan också experimentera med olika material på miniatyrmodellen.
När en produktion blir filmad, kan regisören och kameramannen besluta om bästa kamerapositioner genom att använda miniatyrmodellen - en möjlighet som säkert förbättrar den konstnärliga kvaliteten på filmatiseringar av föreställningar.
På miniatyrmodellen kan man också visa skådespelarna och sångartisterna hur ljuset och utrymmet kommer att användas i produktionen.
Jag önskar att varje teater hade en sådan miniatyrmodell av scenen".


ÖVRIGA KOMMENTARER:
Också kulissbyten kan simuleras på modellen och på så sätt kan scenmästarnas arbete planeras effektivare.
På en miniatyrmodell kan scenframställningen studeras från olika vinklar.
Det är också enkelt att förevisa besökare tekniska funktioner på en modell.
 
TIDTABELL
Utvecklingsarbetet med miniatyrmodellen startas genast då resursserna är tryggade.
Utvecklingsarbetet avses vara slutfört under år 1992 och då tar produktions-
prosessen vid.
 
TILL SLUT
De undertecknade har befullmäktigat Teaterhöskolans Utvecklingcentrum för teaterteknik (TEATEK) att sköta projektets organisation och ekonomi.
Matti Uotinen, chef för Utvecklingcentrum för teaterteknik och Aatos Tapala har getts i uppgift att kartlägga resursbehovet för projektets genomförande samt anskaffningen av de nödvändiga resurserna.
 
 

Lausunnonantajat

Alkuun


Lisää sivut
suosikkeihin!