"Pienoisnäyttämö"
Yhteispalaveri 5.4.1991 |
Suomen Kansallisooppera, Teatterikorkeakoulu,
Taideteollinen korkeakoulu, Tampereen teknillinen korkeakoulu |
| Oopperan pienoismalli |
Suomen Kansallisooppera |
| Matti Uotinen, Toiminnanjohtaja |
Teatteritekniikan edistämiskeskus |
| Simo Leinonen, Laitoksen johtaja, Reijo Hammar, Laboratorioinsinööri |
Valo- ja äänisuunnittelun laitos |
| Kaarina Hieta, Vt. apulaisprosessori |
Taideteollinen korkeakoulu
lavastustaiteen laitos |
| Markku Lindell, Laboratorioinsinööri |
Tampereen teknillinen korkeakoulu
Elektroniikan laitos |
| Tom Hamberg, Lavastaja, taiteen kanditaatti |
|
| Aatos Tapala, Tapahtumien kulku 1975 - 1991 | |
| The Theatre Academy of Finland |
A Miniature Stage Set with Completely Functioning Technique and Lightting (in English) |
| The Theatre Academy of Finland |
Miniaturmodell fur die Buhne (aus Deutsch) |
| The Theatre Academy of Finland |
Miniatyrscenen (på svenska) |
Jorma Hynninen |
Pitkän urani aikana olen osallistunut yli 70 oopperaensi-illan valmistamiseen
oopperalaulajana ja myös oopperan taiteellisena johtajana.
Kokemukseni mukaan prossessin hektisin vaihe on noin pari viikkoa ennen ensi-iltaa,
jolloin produktio kokonaisuudessaan - asemointineen paikoilleen - lavasteineen ja
valaistuksineen tehdään ensi kertaa päänäyttämöllä.
Tämä harjoitus on miltei aina katastrofi, koska monien vaativien elementtien sujuva
yhteen sulauttaminen yht äkkiä on lähes mahdotonta.Hermot kireällä ja negatiivinen energis kuluttaa.
Taiteellisen kehittymisen kannalta nämä ensimmäiset pääharjoitukset ovatkin hukkaan
heitettyä energian tuhlausta, koska ollaan niin vahvasti tekniikan toimisen armoilla.
Ei voi myöskään olla kokonaisuuden kannalta hedelmällistä, että juuri tämä hektisen vaiheen aikana ohjaaja,
valosuunnittelija ja lavastaja valvovat yöt ja suunnittelevayt valaistusta päivän harjoitusten
päätyttyä
Mielestäni Aatos Tapalan suunnittelema näyttämösimulaattori mahdollistaisi taloudellisemman ajankäytön
produktiota valmistettaessa.
Paitsi että säästetään rahaa, teoksen taiteellinen viimeistely paranisi
ratkaisevasti, kun valaistustekniikalla varustettu simulaattori olisi käytössä näyttämön
pienoismallina alusta lähtien - koko valmistusprosessin ajan.
Valo- ja asemointisuunnittelu on niin paljon "käsityötä", että mahdolliseen tietokoneohjattuun
animaatiotekniikkaan perustuva etukäteissuunnittelu helposti veisi suunnittelun liian monimutkaiselle
ja teoriittiselle asteelle.
Siksi näyttämösimulaattori, reaalitila pienennetyssä koossa, palvelisi mielestäni erinomaisesti
elävän teatteriesityksen valmistamista.
Taloudellisten säästöjen ja täydellisemmän lopputuloksen saavuttamiseksi, jokaisella teatterinäyttämöllä
tulisi olla käytössään näyttämösimulaattori.
|
Jorma Hynninen
oopperalaulaja, professori
Suomen Kansallisooppera - taiteelleinen johtaja 1984 - 1990
Savonlinnan Ooopperajuhlat - taiteellinen johtaja 1991 - 2002 |
 | |
| |
 |
| Regisseur, Diplom Buhnen und Kostumbildner, Lichtdesigner, TV Architekt |
|
D-1000 Berlin 33, Tel.(030) Studio 826 17 05, Home 826 36 14, Fax 825 93 65
A-4830 Hallstatt, Haus Montsalvat, im Römischen 180, Tel.(06134)261
A-5020 Salzburg, Bucklreuthstrasse 10, Tel(0662) 847 64 93 |
| |
| The importants about a perfect |
|
|
In my work as a stagedirector, set, projection and light designer a big scale
modell would help me in my work a lot and will also save much money for every theater.
I just will point out some of the important facts.
In a modell 1:10 there is the possibility to built the exact simulation of the original
stage. So it is the best way to find out if there are mistakes in the function of the set.
There is also the possibility to simulate the lighting and the projektions. So
the designer can work with the director and with the lightdesigner on this modell
and they also can do experiment in quiet and time. Then there will be the verry short
and expensive time on stage only used to get a perfect product.
Also is there the possibility that the designer experiments with different kinds of
materials to use on the set.
If there is the TV filming a production, the director and the cameraman can find the best
positions where to get good shoots, away from the conventional filming of a performance.
The director has the possibility to show to the actors or singers with the right light,
the space and atmospäre they will get to act on stage.
So long for this I would wish to every theater to have such a modell.
|
Professor
Siegwulf Turek |
 | |
| |
 |
| |
| LAUSUNTO |
| |
| Teatterien toiminnalliseen kehittelyyn ei mielestäni ole kohdistettu riittävästi
tutkimusta ja kehitystoimintaa, jolla voitaisiin parantaa tehokkuutta ja luoda
uusia työskentelymenetelmiä.
|
| Aatos Tapalan idea toimivasta pienoismallista on ensimmäinen, johon olen tutustunut
tältä alueelta. Erityisesti musiikkiteatteritoiminta, joka vaatii käyttöönsä suuria
henkilömääriä, kaipaa ennakkosuunnittelun parantamista työvoimakustannusten säästämiseksi.
|
| Tärkeäksi tekijäksi muodostuu tulevaisuudessa myös mahdollisuus tarkastella teoksia
ennen niiden lopullista synnyttämistä, jotta vältyttäisiin epäonnistuneiden produktioiden
luomiselta.
|
|
Uskon, että kehitelty idea kannattaa saattaa prototyyppiasteelle, joka voisi palvella aluksi
Helsingissä teattereiden koekäytössä, jonka jälkeen uskon sille löytyvän markkinoita
maailmanlaajuisesti.
|
Savonlinnassa, 22.pnä marraskuuta 1994
Paavo Suokko
oopperanjohtaja |
 | |
 | |
| |
 |
| |
| NÄYTTÄMÖSIMULAATTORI |
| |
| Helsingin oopperatalon suunnittelun yhteydessä olen tutustunut peruusteellisesti
niihin ongelmiin, joita teatterilaitosten fyysiset ja toiminnalliset ratkaisut pitävät sisällään.
Vaikka teoksissa vaikuttavat eri osatekijät pystytään esivalmistamaan tai harjoittamaan
omissa tiloissaan, pullonkaulaksi jää itse kokonaisuuden muodostaminen näyttämöllä.
Siihen ei koskaan ole riittävästi aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia.
|
| Omassa suunnittelussamme käytimme piirustusten lisäksi pienoismalleja, tietotekniikkaa
ja projisoituja tilamalleja. Vaikka kertakäyttöiset mallit jäivät nopeasti jälkeen
suunnittelun edetessä, niillä saavutettiin tarkoitettu hyöty mm. näyttämön ja katsomon
mitoituksen suhteutuksessa, näyttämöaukon ja orkesterisijoituksen suunnittelussa,
valaistussiltojen järjestelyissä sekä ratkaisujen havainnollistamisessa päättäjille ja
tuleville käyttäjille. Oopperasalin akustinen kehittely tapahtui niinikään
pienoismallimittausten avulla.
|
| Aatos Tapalan ajatus jatkuvaan käyttöön tarkoitetusta pienoismalliperiaatteella
toimivasta näyttämösimulaattorista vastaa pitkältä omaa käsitystäni siitä, miten
näyttämöteoksen kokonaisuutta tulisi suunnitella. Esityksen idea pystyttäisiin
tällä tavalla kehittelemään konkreettisen suunnitelman asteelle pelkästään muutaman
luovan henkilön työpanoksella ja ilman suuren näyttämön kallista käyttöaikaa ja
aikataulurajoituksia. Myös esitykseen osallistuvien sisäänajo teokseen voitaisiin
aikanaan havainnollistaa siten, että he näkisivät heti kokonaisvaikutelman yleisön
näkökulmasta.
|
|
Haluan tässä yhteydessä mainita erään erikoispiirteen, joka liittyy oopperatoimintaan.
Vaikka esitystilaan on suunniteltu mahdollisimman sopiva akustiikka, se toimii parhaiten
vain silloin, kun myös näyttämöjärjestelyissä on huomioitu tietyt akustiset perusasiat.
Nämä kuitenkin usein unohdetaan, koska kiinnitetään huomiota pelkästään visuaalliseen
vaikutukseen, mm. valaistukseen. Simulaattorin avulla voitaisiin teoksen näyttämöjärjestelyjen
akustiset vaikutukset todeta helposti pienoismallimittauksilla jo suunnitteluvaiheessa.
Tekemällä tarvittaessa vähäisiä tarkistuksia esim. lavasteiden ja esiintyjien sijoitukseen
voitaisiin lisätä lopputuloksen musiikillista loistokkuutta ja tehoa.
|
Helsingissä 18.12.1993
Eero Hyvämäki
arkkitehti SAFA |
 | |
| |
 |
| |
| Lausunto "pienoisnäyttämö"-projektista |
|
| viite: 22.9.1994 Aatos Tapalan (Expertus Oy) ja Reijo Hammarin
(Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitos) kanssa pidetty projektin
valmistelukokous |
| Nykyaikaisessa teatterissa ja oopperassa hyödynnetään valo-, ääni- ja lavastetekniikassa
runsaasti elektroniikkaa ja tietotekniikkaa. Tällä tavoin laitteista ja niiden
ohjausjärjestelmistä saadaan monipuolisempia, suorituskykyisempiä, helppokäyttöisempiä,
pienikokosia ja halvempia kuin perinteisillä ratkaisutavoilla.
|
| Suunnitteilla olevassa pienoisnäyttämö-projektissa on useita osa-alueita, joissa
voidaan käyttää kehittyneen elektroniikan ja tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia.
Tämän lisäksi hankkeen onnistunut toteuttaminen vaatii mekaniikan, akustiikan ja
valotekniikan osaamista. Hanke on todella monitekninen ja siten erttäin haastava.
|
| Tampereen teknillisen korkeakoulun elektroniikan laitoksella on pienoisnäyttämön
toteuttamisessa tarvittavaa elektroniikan ja mekatroniikan osaamista. Erityisesti
pienoisnäyttämöllä käytettävien figuurien ja niiden ohjausjärjestelmän kehittäminen
on TTKK:n elektroniikan laitoksen kannalta kiinnostava tutkimuskohde.
|
|
Pienoisnäyttämö-projektin tuloksena saatavat eri osa-alueiden tekniset ratkaisut sekä
erityisesti näyttämösimulaattori kokonaisuudessaan tulee merkittävästi parantamaan
ja nopeuttamaan produktioiden valmistelua.
|
Tampereella 17.10.1994
Markku Kivikoski
Teollisuuselektroniikan professori
Tampereen teknillinen korkeakoulu |
 | |
| |
 |
| |
| Sille, jota asia koskee |
|
| Aatos Tapala Expertus Oy:stä on käymissämme puhelinkeskusteluissa ja tapaamisessamme
11.10.1994 esittänyt ideaansa "Simulaatos"-menetelmästä yleisellä tasolla. Eräänä
sovelluskohteena menetelmälle hän mainitsi näyttämötaiteellisen esityksen johtamisen
ja eri tuotantoryhmien koordinoinnin pienoismallilla tapahtuvan ennakkosimulaation
avulla. Suomalaisten teollisuusyritysten kannalta menetelmä tuntuu kiinnostavalta
erityisesti seuraavista näkökulmista.
|
| 1) Tällä hetkellä erillaiset simulaatiot ja roolipelit ovat erittäin ajankohtaisia
monissa suomalaisissa yrityksissä liiketoimintaprosesseja kehitettäessä. Yleensä
liiketoimintaprosessiketjuista kehitettyä roolipeliä tai simulaatioita pelataan
vain muutamia kertoja kehitysprosessissa. Simulaatos-menetelmässä taas simulaatio on
osa operatiivista toimintaa. Jokainen projekti simuloidaan ennakkoon eri intressiryhmien
kannalta. Näyttämötaiteellisen esityksen kanssa analogisesti Simulatosmenetelmää
voitaisiin mahdollisesti soveltaa projektibisneksessä (Suomesta n. 30mrd mk/vuosi)
myynti- ja esisuunnitteluvaiheessa vaikkapa videoituina demoina.
|
| Koska näyttämötaiteessa simulaatio ja todellisuus seuraavat toisiaan nopeammin
ja toistuvammin kuin teollisuusprojekteissa, saadaan Simulaatosmenetelmän realistisuus
kehitettyä ja testattua nopeammin näyttämötaiteen puolella kuin teollisuusprojekteissa.
Tähän mennessä teollisuuden pienoismallit ovat olleet yleensä staattisia ja ilman
toimivia ihmisiä. Simulaatosmenetelmä mahdollistaa ihmisen toiminnan eri roolien
ottamisen mukaan pienoismalliin, millä voi olla suuri merkitys laadun ja turvallisuusnäkökohtien
kannalta.
|
| 2) Simulaatosmenetelmä sisältää itseasiassa virtuaalitodellisuuden, jonka käyttöliittymä
on helpompi ja toteutus halvempi kuin tietotekniikalla toteutettu virtuaalitodellisuus.
Simulaatosmenetelmällä kehitetyt sisällölliset sovellukset voidaan virtuaalitodellisuustekniikan
kehittyessä edelleen kehittää tietotekniikkasovelluksiksi. Toisaalta itse
virtuaalitodellisuusteknologiankin tutkimus ja kehitys hyötyy varmasti Simulaatosmenetelmän
tyyppisistä menetelmistä.
|
| 3) Ehdotetulla ensimmäisellä sovellusalueellakin, näyttämötaiteessa, saattaa
Simulaatosmenetelmän ja välineiden toimittamisesta tulla jollekin suomalaiselle
teollisuusyritykselle bisnes, koska asiakkaan, esim. oopperan tai teatterin saama
hyöty toiminnan laadun kasvamisessa ja pullonkaularesurssien hyödyntämisessä näyttää
niin ilmeiseltä ja merkittävältä.
|
Helsingissä 19. lokakuuta 1994
Tapani Savolainen
Tekniikan tohtori, yritysmallinnuksen dosentti TKK
varatoimitusjohtaja, CAC-Research Oy
|
 | |
| |
 |
| |
| LAUSUNTO |
| |
Olen tutustunut, seurannut ja vaikuttanut Aatos Tapalan ideoiman Pienoisnäyttämö-hankkeen
vaiheisiin noin kahden vuoden ajan, ensin Suomen Kansallisopperan tuotantopäällikkönä
ja nykyään Savonlinnan Oopperajuhlat Oy:n toimitusjohtajana.
Ajatus pienennetyssä mittakaavassa, teknisesti "oikeaa" näyttämöä vastaavasta
"simultaaninäyttämöstä" on huikaiseva, täysin uusia uria teatterityöhön luova. Se
herättää voimakkaita intohimoja, puolesta ja vastaan. Kuten atk:n tulo toimistoihin
aiheuttaa tämäkin pioneerihanke suuria epäilyksiä, koska "eihän ennenkään näin ole toimittu!"
|
| Toki kriittisillä kysymyksillä ja epäilyillä on myös sijansa. Suuret uudistukset
vaativat myös kulttuurin muutoksen. Aina on kuitenkin löytynyt niitä uranuurtajia,
joiden usko asiaansa on johtanut uuden keksinnön syntymiseen tai uuden toimintatavan
löytymiseen.
|
| Pienoisnäyttämön vaikutukset tulevat näkymään voimakkaimmin seuraavilla alueilla:
|
| 1. Puhe- ja musiikkiteattereiden kriittisen näyttämöajan ja lavastemateriaalien
käytön tehostuminen
|
| 2. Puhe- ja musiikkiteattereiden esitysten taiteellisen tason kohoaminen onnistuneiden
teknisten ja ohjauksellisten ratkaisujen myötä
|
| 3. Varsinkin oopperamaailmassa yhä lisääntyvien yhteisproduktioiden suunnittelun
tehostuminen, kun suunnittelu voidaan samanaikaisesti toteuttaa huomioiden eri teattereiden
rajoitteet ja mahdollisuudet
|
| 4. Koulutushankkeet koskien sekä alan eri opinahjoja että teattereiden henkilökuntaa
|
| Kolme ensimmäistä kohtaa johtavat suoriin taloudellisiin säästöihin sekä onnistuneiden
produktioiden myötä lisääntyviin katsojamääriin. Tämä edellyttää tietenkin produktion
muidenkin osa-alueiden onnistunutta toteutusta.
|
| Uskon vakaasti, että Pienoisnäyttämöhankkeella on tulevaisuutensa. Se vaatii
peräänantamatonta työtä ja aikaa asenteiden muokkaukseen. Paras keino on toteuttaa
projekti ja saada epäilijät tulosten kautta vakuuttuneiksi.
|
| Savonlinnan Oopperajuhlat Oy on valmis osallistumaan hankkeen toteuttamiseen.
|
Savonlinnassa 3.11.1994
Jan Hultin
Toimitusjohtaja
Savonlinnan Oopperajuhlat Oy |
 |
 | |
| |
Lähettäjä:
Ilpo Reitmaa, Tkl 23.10.1994
Tampereen teknillinen korkeakoulu
Elektroniikan laitos
PL 692
33101 Tampere
|
| |
Vastaanottaja
Aatos Tapala, Expertus Oy |
| |
| TAUSTAA |
|
| Viittaan tapamiseen TTkk:n Elektroniikan laitoksella sekä käytyihin näyttämöproduktioiden
mallintamista koskeviin keskusteluihin. Kirjaan eräitä näkemyksiä virtuaalitodellisuustekniikan
käyttömahdollisuuksista. Vastuullani on tällä hetkellä mm. Suomen Akatemian ja Tekesin
rahoittaman virtuaaliympäristöhankekokonaisuuden projektipäällikkyys. Näkemykset ovat
subjektiivisia, itse alahan on jäsentämätön ja etsii ensimmäistä arkityötä helpottavia
siviilisovellutuksiaan, joista näyttämötaiteiden ympäristö voisi olla yksi.
|
| NIMITYKSIÄ JA LYHENTEITÄ |
| Immersiivinen (immersive) tarkoittaa sisäänsä sulkevan kuvanmuodostuksen tekniikkaa,
jossa keinotekoinen verkkokalvoaistimus (ja mahdolliset muut aistimukset) mahdollisimman
tarkkaan saadaan (tietokoneohjauksessa) noudattamaan tositilanteen aistimuksia. HMD
(head-mounted display, pääripusteinen näyttö) tarkoittaa silmikkomaista näyttölaitetta,
jolla synnytetään immersiivisia kolmiulotteisia kuvia, joiden sisään voi mennä. VT
(virtuaalitodellisuus, virtua reality) tarkoittaa todentuntuista olotilaa, joka syntyy
tästä suunnitellusta ja toteutetusta keinotekoisten aistimusten ja vuorovaikutuksen
tekniikasta. Virtuaalilavastus tarkoittaa immersiiviseen kuvaan teknisin keinoin luotua
lavastusta joka on nähtävissä, mutta jota fyysisesti ei ole olemassa.
|
| PRODUKTIOMALLINNUKSEN TAVOITTEITA |
Olen ymmärtänyt, että produktion keskeisten osatekijöiden:
valojen, lavastuksen, esityksen liikkeiden, rytmityksen jne. etukäteismallintaminen
palvelisi kolmea tarkoitusta:
- parempaa lopputulosta
- nopeampaa lopputulosta
- kustannusten leikkaantumista
|
| Asian ratkaisemiseksi on tarjolla pienoismallitekniikoita ja mahdollisesti
virtuaalitodellisuustekniikka johdannaisineen.
|
| VT:N MAHDOLLISUUDET JA ONGELMAT MALLINNUKSESSA |
| Immersiiviset VT-tekniikat ovat kypsässä työkäytössä lähinnä sotilas- ja
avaruussovellutuksissa. Karkeassa muodossaan ne esiintyvät viihdepelilaitteissa.
Arkisoveltamiskohteita etsitään kuumeisesti. Tai paremminkin: soveltamiskohteet
kyllä tiedetään, etsitään ensimmäisiä käyttöönottajia. Näitä tulevat alkuvaiheessa
esimerkiksi olemaan rakennus- ja maisema-arkkitehdit. Produktioiden mallinnus
vähintään lavasteiden osalta menee hyvin lähelle tätä myös.
|
| Varsin kohtuullisella pohdinnalla on järkeiltävissä, että teatteri- ja oopperaproduktioiden
keskeisiä suunnitteluongelmia ryhdytään ennenpitkää ja täysin väistämättä ratkomaan
VT-tekniikalla (täysin immersiivisellä tai sen johdannaisilla). Salliihan VT-tekniikka
laatia täysin epäfyysisiä helposti ja nopeasti muokattavia malleja massiivisistakin
fyysisistä rakennelmista. Edelleen se HMD-näyttöjen avulla se sallii mallien tarkastelun
mistä tahansa näyttämön tai katsomon pisteistä oikeassa mittakaavassa.
|
| Edelleen on helppo arvella, että VT:n käyttöönotto tulee olemaan erittäin raskas
prosessi. VT-tekniikka nykyisellään (1994) on heikko mallintamaan valaistuksia, sävyjä jne.
varsinaisista tunnelman tekijöistä nyt puhumattakaan. Fyysinen pienoismalli, melkeinpä
taidetta jo sinänsä, antaa juuri nyt tähän oleellisesti paremmat mahdollisuudet.
Vaikka VT on konseptina erinomaisen terve, se on siis monissa suhteissa epäkypsää.
Tilannetta ei helpota se, että taiteilija tuskin toivottaa puolitekoisia välineitä
tervetulleiksi työtään häiritsemään saatikka sitten, että olisi kovin valmis omaksumaan
tietokonepohjaisia työmetodeja jos toimivia fyysisiä ratkaisuja jo on.
|
| TOIMENPITEITÄ JA SUUNTAAMISTA
|
| VT:n varma tuleminen yhdistettynä sen epäkypsyyteen juuri nyt (1994) asettaa
produktiomallintamisen peräti erikoiseen tilanteeseen. Vt-tekniikkaa ei voida sivuuttaa
olan kohautuksella, toisaalta sen valjastaminen heti tai edes lähitulevaisuudessa
täysmittaiseen käyttöön on mahdotonta.
|
Näen asian seuraavasti: Akuutit ongelmat on ratkaistava pienoismalli- (ym.)
tekniikan keinoin ja pienoismallitekniikkaa edelleenkehittämällä. Joitakin osaongelmia,
esimerkiksi animaatiotyyppinen tilan mallinnus, kannattaa asteettain siirtää VT:lle.
Tällä opetellaan VT:n käyttöön ja nimenomaan spesifioidaan mitä näyttämötaide VT:ltä vaatii.
Suomessa VT:n pohjaksi voitaisiin ottaa tehdas- ja tuotantolinjamallinnuksessa käytetyt
tekniikat (esim. Saab Uusikaupunki) sekä virtuaalilavastuksen tekniikat (Yleisradio. TV2)
sekä ne tutkimukset, joita TTKK Elektroniikan laitos tekee grafiikkatietokoneiden ja
HMD-paikannuksen parissa.
Rahoitustarpeet ovat miljoonien luokkaa (useita niitäkin) ja työn tulos:
ei ole pitkään aikaan tuote, vaan vakaita askelia fyysisistä malleista todenoloisiin
tietokonemalleihin.
|
Ilpo Reitmaa
Tkl --- TTKK/Ele |
 | |
| |
 | |
| |
|
Expertus Oy
Aatos Tapala
Pursimiehenkatu 23 B
00150 Helsinki |
| |
|
| MUSIIKKITEATTERIN SIMULOINTIMALLI |
|
|
Teatteriesitysten, olipa sitten kysymyksessä musiikkisteatteri tai puheteatteri,
kaikinpuolisen suunnittelun ja tulosten havainnollistamisen kannalta sopiva malli
on epäilemättä erittäin hyödyllinen. Mallilla tarkoitan tässä yhteydessä mitä tahansa
välineistöä tai järjestelmää.
Mallin tulisi antaa toiminnallista tietoa hyvin monista eri seikoista kuten
näyttämötekniikan toiminnasta, lavastuksesta, valaistuksesta, yksittäisten esiintyjien
ja esiintyjäryhmien liikkeistä ja sijoituksista sekä lisäksi äänitapahtumista. Mallille
asetettavat vaatimukset voidaan ilmeisesti toteuttaa kahdella eri tavalla. - Mallinnus
tehdään tietokoneelle ja tulosta havannoidaan kuvaputkelta tai videolta siihen liitettyine
kaiuttimineen. - Rakennetaan pienoismalli tarkoituksenmukaiseen mittakaavaan. Sitä
voidaan havannoida visuaalisesti suoraan tai mallista tehtyjen videoiden avulla.
Äänen havainnointiin molemmissa malleissa esiintyy ongelmia, jotka eivät kuitenkaan
ilmeisesti ole käytännön toimintaan suhteutettuna erityisen merkityksellisiä. On
huomattava, ettei tietokoneilla vielä pystytä rakentamaan kelvollista musiikillista
ääntä. Samoin pienoismalliin ei voida rakentaa kaiuttimia, jotka toimisivat oikealla
tavalla. Lisäksi pienoismallissa äänen taajuus tulee nostaa ja aika lyhentää mittakaavan
suhteessa. Molemmissa tapauksissa on perustana käytettävä luonnollisen esiintyjän
äänitallennetta, joka muutetaan vastaamaan tilan olosuhteita. Tietokonemallissa tämä
tehdään puhtaasti laskennollisesti, pienoismallissa määräämällä tilan vaste ja
muuntamalla ääni vastaavasti. Molemmissa tapauksissa ääntä kuunnellaan joko kaiuttimin
tai ehkä luonnollisimmin kuulokkeilla.
Olen työskennellyt runsaat kolmekymmentä vuotta teatterin arkkitehtinä ja akustisena
suunnittelijana. Kokemusteni perusteella pienoismallin käyttö olisi nykytilanteessa
ja ilmeisesti vielä varsin pitkään tulevaisuudessakin tietokonemallia edullisempi.
|
Alpo Halme
arkkitehti safa
tekn. tri. h.c. |
 | |
| |
| |
"PIENOISNÄTTÄMÖ"
IDEA: |
| Kyseessä on Aatos Tapalan jo vuonna 1975 keksimä idea. Tarkoitus on luoda täydellisesti
toimiva näyttämöpienoismalli |
|
| SUOJAUS: |
| Projektissa syntyvä pienoismalliteknologia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös
muilla aloilla, mm. teollisuudessa. Osana projektia idea suojataan keksijänsä lukuun,
minkä vuoksi projektissa mukanaolioilta on edellytettävä asianmukaista vaitiolovelvollisuutta. |
|
| TAUSTA: |
Syksyllä 1990 Aatos Tapala esitteli aikoinaan liian vaativana pidetyn projektin
lavastaja Tom Hambergille, joka innostui asiasta. Aatos Tapala oli vuosien mittaan
kerännyt runsaasti materiaalia kyseistä projektia varten ja nyt uuden oopperatalon
myötä tuli projekti merkitykselliseksi.
Taideteollinen korkeakoulu ja Teatterikoulu kiinnostuivat projektista. Asia
esiteltiin kevättalvella 1991 Suomen Kansallisoopperan johdolle. Ooppera kiinnostui
projektista. Maaliskuun loppuun mennessä 1991 oli asiasta pidetty jo useita neuvotteluja
eri osapuolten kanssa ja 5.4.1991 voitiinkin pitää kaikkien osapuolten yhteinen neuvottelu,
jossa päätettiin ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin mallin kehittelyprojektin
käynnistämiseksi.
| |
| TILANNE: |
Suomen Kansallisooppera on kiinnostunut mallineesta ja haluaa osallistua
kehittelyprojektiin. Kehittelyprojektin lopputuloksen perusteella tehdään päätös
oopperan käyttöön tulevan pienoismallin toteuttamisesta. Taideteollinen korkeakoulu
osallistuu kehittelyprojektiin ja tuotantoprojektiin.
Projekti liitetään lavastustaiteen laitoksen koulutus- ja tutkimussuunnitelmaan
ja siihen tulee osallistumaan opiskelijoita, jatko-opiskelijoita sekä opetushenkilökuntaa.
Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitokset osallistuvat kehittelyprojektiin
sekä tuotantoprojektiin.
Kummankin laitoksen osalta tulee projektiin osallistumaan opiskelija, joka tekee
mallineeseen liittyen lopputyönsä. Lisäksi projektiin osallistuu opetushenkilökuntaa.
Teatterikorkeakoulun teatteritekniikan edistämiskeskus toimii projektin keskusorganisaationa.
Tampereen teknisen korkeakoulun elektroniikan laitos osallistuu kehittely- ja
tuotantoprojektiin. Heiltä työskentelyyn osallistuu opiskelijoita ja opetushenkilökuntaa.
| |
| TAVOITTEET: |
Mukana olevilla korkeakouluyhteisöillä tavoitteet liittyvät niiden opetus- ja
tutkimustoimiin. Teatterikoulun valo- ja äänisuunnittelu laitos ja ooppera ovat
kiinnostuneet saamaan haltuunsa toimivan pienoismallin oopperan päänäyttämöstä.
Valo- ja äänisuunnittelun laitos haluaa kyseisen mallineen opetus- ja tutkimuskäyttöön.
Ooppera haluaa toimivan pienoismallin sillä he näkevät sen olemassaololle lukuisia
käyttömahdollisuuksia.
Mallinetta voidaan käyttää tulevien esitysten suunnitteluun
sekä esitysten esittelyyn toteuttavalle työryhmälle ja päättäjille. Muun muassa
valosuunnittelijalle malli antaa runsaasti lisää työskentelyaikaa itse näyttämökuvan
parissa.
Mallineella voidaan simuloida lavastevaihtoja ja siten käyttää sitä myös
teknisen henkilökunnan työn suunnitteluun ja koulutukseen. Mallineella voidaan
esitellä ulkopuolisille näyttämökokonaisuuden teknistä toimintaa erittäin havainnollisesti.
Lisäksi on useita asioita, joiden parissa työskentely onnistuu erityisen helposti
juuri pienikokoisella täydellisellä mallineella, esimerkkinä mainittakoon näyttämökuvan
tarkastelu eri katsomopaikoista.
| |
| AIKATAULUSTA: |
| Kehittelyprojekti on tarkoitus käynnistää välittömästi resurssien varmistuttua.
Valmiina kehottelyprojektin oletetaan olevan vuoden 1991 loppuun mennessä. Totantoprojekti
käynnistetään välittömästi kehittelyprojektin päättyessä ja täydellinen malline on
valmiina kesäkuun loppuun 1992 mennessä.
|
| |
| LOPUKSI: |
Yhteispalaverissa 5.4.1991 allekirjoittaneet ovat päättäneet kaiken edellämainitun
toteuttamiseksi antaa projektin hallinnollisen ja taloudellisen johtamisen Teatterikoulun
teatteritekniikan edistämiskeskukselle.
Päätettiin antaa Matti Uotiselle (TEATEK) ja Aatos Tapalalle tehtäväksi
kartoittaa kehittelyprojektiin tarvittavat resurssit sekä tahot mistä nämä ovat
saatavissa. Päätettiin kokoontua Uotisen ja Tapalan kutsusta yllämainitun kartoitustyön
valmistuttua päättämään kehittelyprojektin käynnistämisestä.
|
| |
| ALLEKIRJOITTANEET: |
| |
 |
| |
| Luonnos projektin etenemiskaavioksi |
| Luonnos täydennetään sijoittamalla projektiin osallistuvat osapuolet kaavioon,
jolloin saadaan aikaan projektiorganisaatiokaavio. |
| IDEA |
| RAHOITUS |
| HALLINTO |
| KEHITTELYPROJEKTI |
| TUOTANTOPROJEKTI |
| VALMIS MALLINE |
| HELSINKI 19.4.1991 |
| |
PIENOISNÄYTTÄMÖ
TAPAHTUMIEN KULKU: 1975 - 1991
|
1975
SYNTYI IDEA. |
1975 - 1982
IDEAN KEHITTELYÄ JA TIETO KANSIOON: "PROJEKTI TPM 1978" |
| TEATTERINÄYTTÄMÖN TOIMIVA PIENOISMALLI JA SEN SOVELLUTUS 1.12.1982 |
1982 - 1990
IDEAN KEHITTELYÄ JA KOHTEEN ETSIMISTÄ SUOMESSA: |
31.1.1990
SUOMEN KANSALLISOOPPERA - WALTON GRÖNROOS |
7.11.1990
TOM WALTER HAMBERG
|
11.2.1991
WALTON GRÖNROOS
JUSSI TAPOLA
TOM WALTER HAMBERG
AATOS TAPALA |
18.3.1991
AARNO ELORANTA
PAULI LEVY
TOM WALTER HAMBERG
AATOS TAPALA |
5.4.1991
AARNO ELORANTA
PAULI LEVY
REIJO HAMMAR
MARKKU LINDELL
TOM WALTER HAMBERG
AATOS TAPALA |
PALAVERISTA LAADITTU KANSIO
|
PROJEKTIN TOTEUTTAJILLE JA TUKIJOILLE
AATOS TAPALA
|
 |
|
| |
 |
| |
A Miniature Stage Set with Completely Functioning and Lighting
Idea |
| The idea of a completely functioning stage was invented by Mr. Aatos Tapala in 1975. |
|
| Protection |
| In the future the miniature model technology developed in this project will be
applied to other areas such as industry. The idea will be patented by its inventor.
Therefore all the participants in this project must keep themselves to a professional
confidentiality. |
|
| Background Information |
Mr Tapala had been gathering information and know-how for this project for years.
The project was activated for real when The Finnish National Opera began the construction
of the new opera-house in Helsinki in 1990.
The basic concept of a functioning miniature stage was introduced to the senior
officials of the Finnish National Opera and the heads of the technical staff in the
spring of 1991.
All the participants met on April 5th and decided to take concrete steps to start
this development project. |
|
| Present Situation |
The Finnish National Opera is highly interested in the Miniature Stage Set-project in
which it will take part. The results of this development project directly affect the
miniatyre set finally aquired by the Opera.
The University of Industrial Arts Helsinki (UIAH) will participate in the project
which will become a part of the education and research at the Department of Stage Design.
The Department of Lighting and Sound Design at The Theatre Academy of Finland
will participate in both the development and production projects. The whole of the
project will be controlled by The Center for the Development of the Theatre Tecniques, an
independent subsidary of the Department of Lighting and Sound Design.
The Department of Electrical Engineering of the Tampere University of Technology
(TUT) will also take part in the project.
|
|
| Objectives of the Project |
All the universities involved with this project aim mainly for educational and
research objectives.
Both the National Opera and the Department of Lighting and Sound wish to
possess a fully functioning miniature model of the main stage of the Opera: the
Department of Lighting and Sound for educational and research purpose, the National
Opera for pre-production design and production displays for the design-team to name
a few examples of the many possible uses of a miniature stage now planned.
Remarks of professor Siegwulf Turek of Salzburg on the miniature stage project:
"In my work as a stagedirector, set-, projection- and lighting-designer a big scale
model would help me in my work a lot and would also save a substantial amount of
money in every theatre. I will point out some important facts:"
In an exact simulation of the original stage on a miniature stage it is possible
to find out if there are any malfunctions on the set.
It is also possible to simulate the lighting and the projections. On the miniature
stage the stage-designer can work and experiment with the director and the lighting-designer
in quiet and without time-restrictions. The very expensive time on stage will shorten
dramatically and the results will still be perfect.
The stage-designer can expriment with different kinds of materials on the miniature
stage.
When a production is filmed, the director and the cameraman can decide the best
camera-positions by using the miniature stage - a possibility likely to improve the
shooting away from the conventional filming of a performance.
With the miniature stage the actors and the singers can be shown the light, the
space and the atmosphere in which they will act on the original stage.
I wish every theatre could have such a miniature stage".
Further remarks:
Changes of entire stage-sets can be simulated on the miniature stage and so the work
of the technical staff will be facilitated remarkably.
On a miniature stage the stage image can be viewed from different seats.
It will also be very easy to illustrate the technical functioning of a stage to
occasional vitors.
|
|
| Schedule |
The development project shall be started immediately after the resources have
been established.
The development project should be completed by the end of the year 1992.
Production shall commence as soon as the development is completed.
A functioning miniature stage shall be at working order by the end of... |
|
| Conclusion |
The signatory institutions have decided to give the authority of the administrative
and financial control of this project to The Center for the Development of the Theatre
Techniques.
Mr. Matti Uotinen, the Director of The Center for the Development of the Theatre
Techniques and Mr. Aatos Tapala are to determine the needed resources for the projects
and establish sufficent funding. |
| |
 |
| |
 |
| |
MINIATURMODELL FUR DIE BüHNE
IDEE |
| Die Idee von einer perfekt funktionierenden Miniaturbühne wurde 1975 von Herrn
Aatos Tapala vorgestellt. |
|
| SCHUTZ |
| Die in dem Projekt entstehende Miniatur-Technologie kann in Zukunft auch auf
anderen Gebieten, z.B. in der Industrie umgesetzt werden. Die Idee wird von ihrem
Erfinder patentiert. Deswegen sind alle Projektteilnehmer zur Geheimhaltung
verpflichtet. |
|
| HINTERGRUNDINFORMATION |
Herr Tapala hatte im Laufe der Jahre viel Material fur das Projekt gesammelt.
Als die Finnische National-Oper im Jahre 1990 anfing, ein neues Opernhaus zu bauen,
gewann das Projekt an Bedeutsamkeit. Das Grundkonzept der funktonierenden Miniaturbühne
wurde im Frühjahr 1991 der Verwaltung der Finnischen National-Oper und der technischen
Verwaltung der Oper vorgestellt. Die Oper interessierte sich fur das Projekt.
Am fünften April 1991 trafen sich alle Teilnehmer und entschieden sich, konkrete
Massnahmen zu ergreifen, um das Entwicklungsprojekt des Modelles zu starten.
|
|
| HEUTIGE SITUATION |
Die Finnische National-Oper interessiert sich sehr für das Miniaturbühnenprojekt und
will daran teilnehmen. Die Realisierung des Miniaturmodelles, das die Oper sich besorgen
wird, hängt von den Resultaten des Entwickungsprojektes ab.
Die Hochschule fur Kustgewerbe in Helsinki wird an dem Projekt teilnehmen, und
später wird das Projekt ein Teil des Ausbildungs- und Forschungsplanes im Institut für
Szenographie.
Das Institut für Licht- und Tongestaltung der Theater-Hochschule wird sowohl an
dem Entwicklungs- als auch an dem Produktionsprojekt teilnehmen. Das ganze Projekt
wird vom Zentralinstitut zur Förderung der Theatertechnik (einem selbständigen Zweig
des Instituts für Licht- und Tongestaltung) kontrolliert.
Das Institut für Elektronik and der Technischen Hochschule Tampere
wird auch an dem Projekt teilnehmen.
|
|
| ZIELE DES PROJEKTS |
Die Ziele der Universitäten und Hochschulen, die and dem Projekt teilnehmen, dienen
Lehr- und Forschungszwecken.
Sowohl die National-Oper als auch das Institut fur Licht- und Tongestaltung
möchten ein perfect funktionierendes Miniaturmodell von der Hauptbühne der Oper bekommen.
Das Institut für Licht- und Tongestaltung möchte das Modell fur Lehr- und Forschungszweke
einsetzen, und die Oper für die Planung von zukünftigen Aufführungen und das Vorstellen
der Aufführungen (Designer-Teams usw.)
Das Miniaturmodell ist sehr nützlich z.B. für Lichtdesigner und für die
Arbeitsplanung seitens des technischen Personals.
Kommentar von Professor Siegwulf Turek aus Salzburg zum Miniaturprojekt:
"In meiner Arbeit asl Bühnenbildner, Projektions- und Lichtdesigner würde ein
grosses Miniaturmodell mir sehr helfen, und es würde in allen Theatern auch eine Menge
Geld sparen. Ich möchte auf einige wichtige Sachen hindeuten:
Mit einer exakten Nachbildung der Originalbühne in Form einer Miniaturbühne
ist es möglich, herauszufinden ob in der Ausstattung Funktionsfehler stecken.
Es können auch die Beleuchtung und die Projektion nachgebildet werden. Der Bühnenbildner
kann in Ruhe mit Direktor un dem Lichtdesigner an diesem Modell arbeiten und
experimentieren -ohne Zeitrestriktionen. Die teure Zeit auf der Bühne wird kurzer, und die
Resultate bleiben trotzdem perfekt.
Der Bühnenbildner kann auch mit verschiedenen Materialen auf der Miniaturbühne
Experimente anstellen.
Wenn eine Produktion gefilmt wird, kann der Direktor und der Kameramann die besten
Kamera-Positionen mit Hilfe des Miniaturmodelles finden, ohne dabei wie bisher auf eine
Aufführung angewiesen zu sein.
Mit Hilfe der Miniaturbühne kann man den Schauspielern und Sängern die Beleuchtung,
den Raum und die Atmosphäre zeigen, in denen sie auf der Originalbühne spielen werden.
Ich wünschte, dass jedes Theater eine solche Miniaturbuhne hätte."
Weitere Kommentare:
Auf der Miniaturbühne können Veränderungen der ganzen Aufbauten nachgebildet werden,
und dadurch wird die Arbeit des technischen Personals erleichtert.
Auf der Miniaturbühne können die Aufbauten aus verschiedenen Perspektiven betrachtet
werden.
Es wird auch leicht sein, gelegentlichen Besuchern die Funktionsweise der Buhne
zu zeigen.
|
|
| ZEITPLAN |
Das Entwicklungsprojekt beginnt gleich, wenn die Mittel dafür aufgebracht sind.
Das Entwicklungsprojekt sollte bis Ende 1992 abgeschlossen werden.
Die Produktion fängt an, wenn die Entwicklung vollgezogen ist.
Die funktionierende Miniaturbühne wird...fertig sein |
|
| ZUM SCHLUSS |
Die unterzeichneten Institutionen haben sich entschieden, die administrative
und finanzielle Kontrolle des Projekts dem Zentralinstitut zur Förderung der
Theatertechnik zu unterstellen.
Herr Uotinen, Direktor des Zentralinstituts zur Förderung der Theatertechnik,
und Herr Tapala werden die benötigten Ressourcen berechnen und auch die Mittel
zusammenbringen. |
Tampere, 19.2.1992
Matti Uotinen, Direktor des Zentralinstituts zur Förderung der Theaterteknik
Die unterzeichneten Institutionen:
Helsinki, 5.4.1991
Finnische National-Oper,
Herr Aarno Eloranta, Technischer Direktor
Theater-Hochschule Helsinki, Zentralinstitut zur Förderung der Theatertechnik
Herr Herr Matti Uotinen, Direktor des Zentralinstituts
Theater-Hochschule Helsinki, Institut für Licht- und Tongestaltung
Herr Simo Leinonen, Direktor des Instituts
Theater-Hochschule Helsinki, Institut für Licht- und Tongestaltung
Herr Reijo Hammar, Betriebsingenieur
Hochschule fur Kunstgewerbe, Institut für Szenographie
Frau Kaarina Hieta, i.V. Hilfsprofessor
Theater-Hochschule Tampere, Institut für Elektronik
Herr Markku Lindell, Betriebsingenieur
Herr Tom Walter Hamberg, Bühnenbildner
Herr Aatos Tapala, Erfinder der Idee von einer perfekt funktionierenden
Miniaturbühne
|
| |
| |
 |
| |
"MINIATYRSCENEN"
- ett utvecklingsprojekt för att framställa en tekniskt funktionerande
miniatyrmodell av en scen
GRUNDIDÉ
|
| År 1975 uppfann Aatos Tapala idén att skapa en perfekt funktionerande
miniatyrmodell av en scen.
| |
| UPPHOVSSKYDD |
| Miniatyrmodellens teknologi kommer i framtiden också att kunna användas
på andra områden, tex inom industrin. Patent för idén kommer att sökas och
därför förutsätts konfidentialitet av samarbetsparterna.
| |
| BAKGRUND |
Aatos Tapala hade under flera år samlat material för ifrågavarande projekt då
det aktualiserades i och med att Finlands Nationalopera påbörjade byggande av
det nya operahuset i Helsingfors 1990.
Idén lades fram för Finlands Nationaloperas ledning och tekniska ledning på
vårvintern 1991.
Konstindustriella högskolan och Teaterhögskolan uttalade sitt intresse för
projektet. Den 5 april 1991 samlades alla samarbetsparter för att förhandla om
hur man skulle gå vidare för att förverkliga utvecklingsprojektet.
| |
| SITUATIONEN NU |
Finlands Nationalopera har uttalat sitt intresse och sin vilja att delta i
utvecklingsprojektet. När utvecklingsarbete är slutfört fattar operan beslut om
förverkligandet av en miniatyrmodell av operan.
Konstindustriella högskolan deltar i projektet, som kommer att ingå in
Scenografi institutionens utbildnings- och forskningsprogram.
Teaterhögskolans institution för ljud- och ljusdesign deltar i utvecklingsprojektet
samt i produktionsprojektet. Utvecklingcentret för teaterteknik, en
fristående enhet vid Institutionen för ljud- coh ljusdesign, kommer att organisera
projektet.
Tammerfors Tekniska Högskolas institution för elektronik deltar också i
utvecklings- och produktionsprojektet.
|
|
| MÅLSÄTTNINGAR |
För de deltagande högskolorna är målsättningen för detta projekt främst
undervisnings- och forskningscentrerade.
Målsättningen för både Nationaloperan och Teaterhögskolans institution för
ljud- och ljusdesign är att få till stånd en fungerande miniatyrmodell av operans
huvudscen. Institutionen för ljud- och ljusdesign önskar få modellen till undervisnings
och forskningsändamål. Operan ser en mängd användningsmöjligheter för
en fungerande modell tex kan modellen användas vid planeringen av kommande
produktioner och vid framställande av planer för beslutsfattare samt för olika
yrkesgrupper vid operan.
Professor Siegwulf Turek, Salzburg, kommenterar modellprojektet som följer:
"I mitt arbete som scenograf och ljusdesigner skulle en fullständig modell
hjälpa mig enormt och den skulle också spara på de ekonomiska resurserna vid varje
teater.
Genom att simulera den verkliga scenen på en modell kan man finna brister
i scenografin.
Det är också möjligt att simulera ljussättningen och användningen av projektorer.
På en miniatyrscen kan scenografen experimentera med dekoren liksom ljusplaneraren
med ljussättningen utan tidsrestriktioner. Den dyra tiden på scenen kan förkortas
dramatiskt utan att resultatet blir lidande.
Scenografen kan också experimentera med olika material på miniatyrmodellen.
När en produktion blir filmad, kan regisören och kameramannen besluta om bästa
kamerapositioner genom att använda miniatyrmodellen - en möjlighet som säkert
förbättrar den konstnärliga kvaliteten på filmatiseringar av föreställningar.
På miniatyrmodellen kan man också visa skådespelarna och sångartisterna
hur ljuset och utrymmet kommer att användas i produktionen.
Jag önskar att varje teater hade en sådan miniatyrmodell av scenen".
ÖVRIGA KOMMENTARER:
Också kulissbyten kan simuleras på modellen och på så sätt kan scenmästarnas
arbete planeras effektivare.
På en miniatyrmodell kan scenframställningen studeras från olika vinklar.
Det är också enkelt att förevisa besökare tekniska funktioner på en modell.
|
|
| TIDTABELL |
Utvecklingsarbetet med miniatyrmodellen startas genast då resursserna är
tryggade.
Utvecklingsarbetet avses vara slutfört under år 1992 och då tar produktions-
prosessen vid.
|
|
| TILL SLUT |
De undertecknade har befullmäktigat Teaterhöskolans Utvecklingcentrum för
teaterteknik (TEATEK) att sköta projektets organisation och ekonomi.
Matti Uotinen, chef för Utvecklingcentrum för teaterteknik och Aatos Tapala
har getts i uppgift att kartlägga resursbehovet för projektets genomförande samt
anskaffningen av de nödvändiga resurserna. |
| |
 |
| |
Ohjelmatoimiston pyörittäjä, laulaja Aatos Tapala on kehitellyt ideaansa yli
parikymmentä vuotta. Nyt Tapala on saanut patentin oopperasimulaatto-
Pauligin 100-vuotisjuhlaa varten oli tehty Dipolin pienoiskartta. Taiteellista ja
teknistä henkilökuntaa varten oli tehty omat pienoismerkit, joiden avulla havainnollisesti
pystyttiin itse kullekin selvittämään, missä tämän tuli minäkin hetkenä toimia.
Kun esiintymisiä tapahtui samanaikaisesti kolmeltakin lavalta, oli järjestelyjen
toimittava todella tarkasti. Juhlan kaikki tapahtumat johdettiin Vesa Nuotion
komentopöydästä kymmenellä puhelimella eri esiintymispisteisiin, sekä tekniikalle
ja hovimestarille.
Henkilöstöpalveluyhdistys (siihen kuuluu joukko eri firmojen sosiaalipäälliköitä)
on asettanut yritysten ohjelmapalvelua kehittävän työryhmän. Aatos Tapala toimii
ko. työryhmän asiantuntijajäsenenä ja selostaa tässä niitä junailuja, joita Pauligin
100-vuotisjuhlat vaativat.
